Grendel Mooch
Sivu 1 / 1
Grendel Mooch
Nimi: Grendel Mooch (Etunimi viittaa varhaiskeskiaikaisessa Beowulf-eepoksessa esiintyvään samannimiseen hirviöön. Sukunimi puolestaan tulee englannin kielen samannimisestä verbistä, joka tarkoittaa maleksimista.)
Ikä: 57
Sukupuoli: Mies ♂
Verisääty: Surkki
Siviilisääty: Naimaton
Seksuaalinen suuntautuminen: Heteroseksuaali
Hiusten väri: Maantienharmaat
Silmien väri: Eriväriset; sininen ja vihreä
Kansalaisuus: Britannian kansalainen
Äidinkieli: Brittienglanti (skotlantilainen murre)
Status: Aktiivinen
Faceclaim: Ei toistaiseksi kukaan
Mörkö: Argos kuollessaan
Ammatti: Työtön
Lemmikki: Aavekoira nimeltä Argos (Nimi tulee kreikkalaisen mytologian Odysseys-jumalan uskollisesta koirasta, joka odotti Ithakassa isäntäänsä palaavaksi toistakymmentä vuotta useiden luullessa tämän kuolleeksi.)
Perhe: Ei perhettä
Luonne: Grendel oli jo nuorena häpeilemättömän rivo ja värikäs suustaan, eikä tämä piirre ole kadonnut edes miehen saatua enemmän ikää. Huumoria hänellä riittää jatkuvasti jopa tilanteisiin, kun se voi tuntua sopimattomalta. Toisaalta huumori on Grendelin suurin vahvuus, sillä sen avulla hän on saanut haluamansa niin tilanteessa kuin tilanteessa. Grendel onkin tästä syystä luonnehdittavissa hyvin jääräpäisenä miehenä, joka on valmis menemään äärimmäisyyksiin saadakseen tavoittelemansa - hän on valmis ottamaan suuriakin riskejä naurettavan pieniltä vaikuttavien asioiden puolesta. Näin esimerkiksi lain kirjaimen noudattaminen muuttuu hyvin toissijaiseksi, jos vaa'an toisessa kupissa on oma hyöty kuten vastuusta vapautuminen tai maallinen mammona. Tästä syystä Grendel on jo hyvin nuorena omaksunut sellaisia paheita kuin valehtelemisen ja lojaalittomuuden olemalla esimerkiksi lahjottavissa. Lisäksi mieheltä löytyy hyvin epäsovinnainen ja alatyylinen sanavarasto, jota hän käyttää säästelemättä ollessaan jopa itseään ylempiarvoisten seurassa.
Grendeliltä löytyy varsin kova ulkokuori, jonka läpäiseminen voi tuntua helposti lähes mahdottomalta. Grendelin kyvyttömyys puhua vaikeista asioista tekee tästä entistä haastavampaa, sillä kuten sanottu huumoria riittää miehen osalta toisinaan hieman liiankin paljon. Toisaalta hänen reaktionsa vaikeusiin asioihin voi olla myös täysin päinvastainen: mies saattaa mennä lukkoon kieltäytyen vastaamasta kysymyksiin tai ylipäätään reagoimasta. Kovan ulkokuoren alla piilee kuitenkin tunnelukoista huolimatta yllättävän syvällinen ajattelija, joka renttumaisesta ensivaikutelmastaan ja sarkastistisuudestaan huolimatta tekee jatkuvia havaintoja ympäristöstään ja ennen kaikkea itsestään. Myös mies itse tiedostaa tulevansa harvoin vakavasti otetuksi. Grendel on esimerkiksi hyvin tietoinen omista juopotteluun ja rahaan ongelmistaan ja toivoisi joskus kykenevänsä muuttumaan, vaikka pessimistisyytensä vuoksi on sitä vaikea kuvitella todellisena mahdollisuutena vietettyään kokonaisia vuosikymmeniä rellestäen ja eläen pitkälti kädestä suuhun muiden nurkissa. Mies on kuitenkin harvinaisen sinut sen kanssa, ettei välttämättä koskaan pääse lopullisesti eroon kaikista ongelmistaan.
Ulkonäkö: Grendelin kasvonpiirteet ovat perinteisellä miehisellä tavalla teräväpiirteiset ja kulmikkaat, mutta komeaksi häntä on lähes mahdotonta luonnehtia. Hänen kasvonsa ovat enimmäkseen tumman risumaisen parran ja takaselkään ulottuvien harottavian hiuksien peitossa, joita mies ei ole siistinyt lainkaan lähemmäs vuosikymmeneen. Hänen silmänsä ovat pienet ja jatkuvasti hieman ummessa aivan kuin hän olisi vähällä nukahtaa pystyyn. Niitä kiertävät tummat varjot ja onnettoman suuret silmäpussit, jotka lisäävät tätä vaikutelmaa miehen valveisuuden tilasta. Grendelin ääni on hänen suurikokoisuutensa vuoksi hyvin matala ja möreä ja haisee voimakkaasti tuliviskiltä kuten oikeastaan hän muutenkin. Hänen olemuksessaan on jotain tuhkakuppimaisen ummehtunutta.
Muuten mieheltä löytyy pituutta runsaasti lähemmäs pari metriä, minkä takia monet ovat erehtyneet luulemaan häntä puolijätiksi. Hänen hartiansa ovat leveät ja kädet suurehkot, eikä hänen elekielessään ole juuri mitään siroa ja pientä - miehen elekieli on jämäkkää ja toisinaan jopa peikkomaisen kömpelöä. Grendelin käsivarret ovat paksut ja suorastaan ihmissusimaisen karvan peittämät samalla tavalla kuin hänen koko muukin ruumiinsa. Siksi häntä onkin toisinaan luonnehdittu hirviömäiseksi, koska mies on koonsa ja jäykkyytensä puolestaan huomiota herättävän suuri ja muutoinkin hyvin huolimaton. Tämä piirre heijastuu myös miehen pukeutumisessa kuluneina ja vanhoina vaatteina, joita hän pitää yllään usein niiden rikkoutumiseen asti ja hieman sen jälkeenkin. Hänen usein pitämänsä musta nahkatakki muistuttaa rikkoutunutta nahkasohvaa, jollaisia oli olemassa joskus 1980-luvun alternative musiikin yökerhoissa.
Grendelin kalmankalpea iho on täynnä pieniä ja suuria arpia ja muita kauneusvirheitä, mutta näyttävimmät löytyvät hänen kaulaltaan, jota vampyyri on purrut toistuvasti ainakin pari kymmentä kertaa. Nämä puremajäljet eivät koskaan parantuneet kunnolla, jolloin niistä on jäljellä tummia fritsumaisia laikkuja. Toinen näkyvä poikkeavuus löytyy hänen erivärisistä silmistään, joista toinen on vihreä ja toinen sininen. Pigmenttivirheen vuoksi moni kokee Grendelin katseen jotenkin häijyksi ja epäluotettavaksi.
Menneisyys: Grendel Mooch syntyi Skotlannissa suureen ja vilkkaan arjen omistavaan puoliveriseen velhoperheeseen, johon oli hänen syntymähetkellään syntynyt jo neljä muuta poikalasta. Perhe odotti viidenneksi lapseksi tyttöä, mutta näin ei kuitenkaan heidän epäonnekseen tapahtunut. Pian viidennen poikalapsen synnyttyä he huomasivat, ettei lapsella ilmennyt samanlaisia taikavoimia kuin muilla sisaruksillaan, joista jokainen päätyi opiskelemaan Tylypahkaan velhojen ja noitien taikakouluun. Grendel ei puolestaan missään vaiheessa lapsuuttaan osoittanut kykenevänsä taikomaan, vaikka toisinaan se yritettiin myös pakottaa hänestä ulos. He esimerkiksi pitivät Grendeliä loukussa samassa huoneessa mörön kanssa uskoen, että kohtaessaan suurimman pelkonsa hän osoittaisi lopulta piilevät taikakykynsä. Tämän yrityksen osoittautuessa epäonnistuneeksi he lähettivät Grendelin Pyhään Mungoon toivoen, että viime kädessä parantajat onnistuisivat "palauttamaan" hänen menetetyt taikavoimansa. Tämä ei kuitenkaan auttanut sen enempää kuin mörön kohtaaminen - sen sijaan Mungossa pojan vahvistettiin olevan surkki eli kykenemätön taikuuteen. Paljastuksesta pettyneenä hänen vanhempansa päätyivät antamaan lapsen pois, sillä hänen paljastuminen surkiksi oli ollut koko perheelle niin häpeällistä.
- Taiattomuuden kirous:
- Grendel vietti lapsuutensa varhaisimmat vuodet hyväntahtoisten naapuriensa suojassa, jotka olivat tietoisia pojan vanhempien julmuudesta ja mielipiteitä jakaneesta päätöksestä antaa lapsi pois. Taikaministeriö ei tuona aikana puuttunut tilanteeseen yhteydenotoista huolimatta, vaikka moni suuremman sydämen omistanut olisi niin toivonut. Grendel tuli lapsuutensa aikana toistuvasti kiusatuksi taikakyvyttömyydestään, joka oli pienessä "kaikki tuntee kaikki" -tyylisessä skotlantilaisessa kylässä yleinen naurunaihe. Häntä vainottiin syrjäisillä poluilla, kun kukaan aikuinen velho tai noita ei ollut katsomassa. Jos hän oli yksin ulkona kesälomaviikonloppuisin, hän saattoi tulla muiden lasten jahtaamaksi ihan kotiovelleen asti. Lisäksi muiden lasten vanhemmat olivat huolissaan, että taikakyvyttömyys voisi tarttua, minkä takia moni kielsi lastaan puhumasta tai leikkimästä Grendelin kanssa. Tästä syystä Grendel vietti suurimman osan lapsuudestaan yksin, mikä pakotti hänet omaksumaan kovan ulkokuoren sietääkseen taikakyvyttömyydestään johtuvaa kiusaamista ja syrjintää. Lopulta tullessaan teini-ikäiseksi Grendel sai tarpeekseen saamastaan kohtelusta. Hän päätti hypätä Poimittaislinjan kyytiin ja muuttaa pois Skotlannista kuultuaan, että velhoyhteisön muita syrjintää kokevilla vähemmistöllä löytyi oma yhteisö ja kulttuuri Lontoon kaltaisista suurkaupungeista, joissa asenteet myös surkkeja kohtaan näyttivät pikkukyliin verrattuna suvaitsevimmilta.
- Kodittomuuden vuodet:
- Lontoossa elämä ei kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista, vaikka näkymät olivatkin lupaavat. Grendel muutti naapuriensa suojasta käytännössä kodittomaksi suureen ja tuntemattomaan kaupunkiin, jossa nuori mies eli suurin piirtein kädestä suuhun milloin kenenkin nurkissa vailla minkäänlaista turvaverkkoa. Grendelistä tuli jo varhain kiinteä osa Iskunkiertokujan peruskalustoa, jossa kävivät tutuiksi niin vampyyrit, ihmissudet kuin muut velhoyhteisön hylkiöt ja vähäosaiset ja usein yhtä kovan elämän eläneet vähemmistöt. Hän omaksui heiltä ja muilta tapaamiltaan lainsuojattomilta sellaisia paheita kuin varastelun, väärentämisen ja valehtelun osaksi jokapäiväistä selviytymisstrategiaansa, jossa keskeistä oli selviytyminen päivästä toiseen. Grendel mm. myi vertaan vampyyreille vastineeksi siitä, että sai katon pään päälleen. Hän tienasi onnettomia summia tekemällä palveluksia Azkabania pakeneville velhoille ja noidille, joille Grendelin kaltaiset vähäosaiset riskipelurit olivat pelkkiä pelinappuloita. Grendelillä ei kuitenkaan kodittomuutensa ja köyhyytensä puolesta ollut paljoa hävittävää, jolloin suurin tarjous - oli kyseessä sitten jotain hyvin laitonta tai ei - omasi kunnollista elämää enemmän viehätysvoimaa. Lisäksi näinä vuosina miehen alkoholin käyttö muuttui varsinaiseksi ongelmaksi: Grendel saattoi olla viitenä päivänä viikossa erilaisten päihteiden vaikutuksen alaisena ja loikata sängystä toiseen etsiessään hetkellistä lohtua. Hänellä oli useita eri kumppaneita, joista suurin osa eli pitkälti samankaltaista elämää rellestäen Lontoon yöelämässä kodittomana ilman minkäänlaista itsekuria ja päämäärää. Näitä vuosia lienee mahdollista luonnehtia Grendelin kaikkein synkimmiksi, sillä toisinaan nuori miehenalku havahtui elämänsä hulluuden keskellä siihen, miten helppoa olisi päättää kaikki.
- Selviytymisstrategia:
- Grendel tapasi Iskunkiertokujalla monia samalla tavoin hyljeksittyjä velhoyhteisön jäseniä, jotka auttoivat itseään etsivää miestä löytämään elämälleen paremman tarkoituksen kuin juopottelu ja naiset. Viime kädessä he muodostivat tukiverkon, jonka ansiosta Grendel alkoi kiinnittämään enemmän huomiota elämänsä suuntaan. Joistakin tuli jopa elinikäisiä ystäviä, kun taas jotkut jäivät kiinni rikoksistaan ja joutuivat Azkabaniin, eikä heistä sen jälkeen kuullut enää mitään. Yksi näistä ystävistä - kenties heistä jopa se kaikkein tärkein ja uskollisin - oli paremmin Argos-nimellä tunnettu weimarinseisoja-animaagi, joka luopui vapaaehtoisesti taikakyvyistään ymmärtääkseen Grendelin kokemaa syrjintää ja elääkseen hänen kanssaan samanlaista taikuutonta elämää. Grendel ja Argos auttoivat toisiaan pitämään päänsä kylmänä, kun elämässä asiat eivät menneet täysin suunnitelmien mukaan. He tukivat toisiaan maailmanmenon myötä- ja vastoinkäymisissä tavalla, joka sai heidät lähentymään. Heidän välilleen muodostui siten erityissuhde, joka hetken aikaa näytti syvemmältä kuin Grendelin yksikään aikaisempin ihmissuhde. Miesten välinen ystävyys ei kuitenkaan ollut täysin mutkatonta. Argos toivoi saavansa Grendelistä koko elämän pituisen kumppanin, joka pitäisi hänestä huolen ja rakastaisi häntä samalla tavalla kuin Grendel rakasti naisia. Grendel ei kuitenkaan pystynyt antamaan Argosin tunteille vastakaikua, minkä takia heidän tiensä erkanivat moniksi vuosiksi. Argosin sydän särkyi, mikä sai hänet palaamaan takaisin entisille tavoilleen. Myös Grendel ajautui uusiin ongelmiin ollessaan ilman parasta ystäväänsä. Hän pelkäsi kuollakseen menettävänsä Argosin siksi, ettei voinut rakastaa toista miestä samalla tavalla kuin naista.
Kaksikon teiden erkaminen tarkoitti sitä, että Grendel halusi vaihtaa maisemia. Ennen lähtöään hän kuitenkin lupasi Argosille palaavansa vielä joskus ja painotti, että se tulisi viemään aikansa - jopa vuosia. Hän pakkasi tavaransa ja matkusteli ympäri Englantia työskennellen milloin missäkin - lähinnä sille, joka tarjosi eniten riihikuivana käteen ja antoi vähiten tyhjiä lupauksia. Grendel toimi mm. roudaajana lukuisille velhorock-bändeille ja toisinaan myös ovimiehenä sellaisissa paikoissa, joissa korkea pituus ja pelottava naama riittivät. Grendel päätyi tekemään erilaisia surkille sopivia hanttihommia, jotka kuljettivat häntä joka viikko kaupungista toiseen hädin tuskin elämiseen riittävän palkan varassa. Argos puolestaan odotti häntä vuosikymmenien ajan Iskunkiertokujalla animaagimuodossaan paeten omia ongelmiaan, jotka olivat ajan saatossa ehtineet eskaloitumaan aivan toisella vauhdilla kuin Grendelin ongelmat. Argos joutui lopulta kiperään tilanteeseen, jossa hänen huono maineensa ja verenpetturuutensa houkutteli hänen peräänsä kaapparien kaltaisia tappajia.
Lopulta Grendel palasi vuosikymmenien jälkeen takaisin Iskunkiertokujalle karaistuneena saamistaan kokemuksista, jotka olivat onnistuneet takomaan häneen uutta uskoa elämänsä suunnan suhteen. Grendel uskoi myös viimein pystyvänsä kohtaamaan Argosin, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Hän löysi parhaan ystävänsä kotoaan henkihieveriin piestynä, eikä mitään ollut enää tehtävissä hänen pelastamiseksi. Argos kuoli animaagimuodossaan vain joitakin tunteja sen jälkeen, kun Grendel oli saapunut. Parhaan ystävän kuolema kolahti arkaan paikkaan, eikä Grendel ollut koskaan ajatellut joutuvansa kokemaan mitään sellaista. Hän masentui ja lakkasi pitämästä yhteyttä vanhoihin ystäviinsä ja vetäytyi lopulta omiin oloihinsa lähes tulkoon askeettisiin olosuhteisiin, joissa maailma synkkeni. Argosin kuolema tuntui hänestä monella tapaa samalta kuin hylätyksi tuleminen lapsena, koska Argos oli ollut hänen ainut perheensä.
- Takaisin pohjoiseen:
- Jossain vaiheessa myöhempää elämäänsä Grendel muutti takaisin Skotlantiin kaipaessaan itselleen tuttuja maisemia, joihin traumaattisista lapsuuden kokemuksista huolimatta sisältyi paljon henkilökohtaista nostalgiaa. Grendel muutti pieneen ja idylliseen Tylyahon kylään, jossa hänestä tuli Sianpään pubin kyyppari ja lopulta myös erään onnekkaan sattuman jälkeen omistaja. Tylyahosta tuli miehelle nopeasti hänen pysyvä kotiosoitteensa, sillä paikallisilla ei tuntunut olevan kauheasti mitään hänen taikakyvyttömyyttään vastaan - olihan miehestä kuoriutunut kaikkien niiden vuosien jälkeen melko pelottava näky, eikä kukaan uskaltanut lähteä koettelemaan hänen hermojaan niin pieneltä vaikuttavan asian vuoksi. Sianpään pubissa suustaan karski ja uskalias mies nautti jopa jonkunlaista arvostusta - hän veti puoleensa erityisesti nuoria noitia hurjilla ja jopa uskomattomilta vaikuttavilla kertomuksillaan alamaailman synkistä totuuksista. Pari vuotta työskenneltyään Sianpään tiskillä Grendel huomasi vieressä sijaitsevan Tylypahkan taikakoulun etsivän uutta päävahtimestaria, mikä sai hänet kiinnostumaan työskentelymahdollisuudesta linnassa. Grendel haki tätä paikkaa olettaen, ettei olisi voinut syntyperäntä takia sitä saada, mutta onnistui lopulta vakuuttamaan rehtori Middletonin toisin (päältäosin sen takia, että Grendel valehteli häpeilemättömästi koko työhistoriansa) ja pääsi linnaan töihin. Grendel ei kuitenkaan hylännyt Sianpäätä täysin, vaan jatkoi majatalon pyörittämistä muun arjensa ohella.
Kahden työn arki ei sujunyt täysin mutkattomasti. Tylypahkassa työnkuva oli paljon majatalon pyörittämistä monimutkaisempi, eikä arjen kiireellisyyttä auttanut Grendelin ajoittaiset sopeutumisvaikeudet linnassa. Grendel tuli tunnetuksi rähjäisestä ja huolimattomasta ulkomuodostaan, joka jakoi mielipiteitä niin henkilökunnan kuin oppilaiden keskuudessa. Moni kyseenalaisti hänen olemassaolonsa linnassa, eikä miehellä siksi ollut erityisen lämpimiä suhteita juuri kenenkään kanssa. Grendel solmi kuitenkin myös muuhun kuin keskinäiseen inhoon perustuvia ihmissuhteita mm. kirjastonhoitaja Malia Stellarin ja riistanvartija Bradley Jonesin kanssa, joista kumpikaan ei missään vaiheessa kohdellut miestä alentavasti samalla tavalla kuin muu linnanväki.
Grendel kamppaili linnassa monien aikaisempien paheidensa kanssa. Hän suostui mm. salakuljettamaan alkoholia sievoista rahasummaa vastaan Luihuisen tuvan Zacharias Quintonin järjestämiin salaisiin juhliin, joista muodostui myöhemmin suurin uhka jo valmiiksi kieroja katseita keränneen miehen olemassaololle linnassa, kun totuus juhlista ja niiden alkoholitarjoilusta levisi henkilökunnan tietoisuuteen. Lisäksi Grendel menetti salakuljettamisesta tienaamansa rahat pelastettuaan kaksi Luihuisen tuvan oppilasta pimeyden velhojen kynsistä erään Viistokujan reissun aikana, kun he olivat eksyneet Iskunkiertokujan puolelle. Virkansa menettämisen pelossa Grendel alkoi etsimään lohtua vanhasta ystävästään eli viinasta, josta oli pysynyt kohtuullisen hyvin erossa sitten saavuttuaan linnaan.
Epäonniset sattumat eivät loppuneet Grendelin osalta uraputken vaarantumiseen ja rahojen menettämiseen. Hänen työntekijänsä Sianpään pubissa pillastuivat, kun Grendel oli aikaisemmin leveillyt Tylypahkassa tienaamilla rahoillaan osoittamatta yhtään kiitollisuutta Tylyahossa asuvia ystäviään kohtaan, jotka taannoin olivat auttaneet etelästä muuttunutta miestä asettumaan Tylyahon kylään. Maugrim-niminen surkki päätyi allekirjoittamaan Sianpäätä koskevat uudet kauppakirjat ja vaihtamaan sen omistajuuden Grendeliltä itselleen muilta Sianpään asukkailta saamansa tuen avulla. Grendel menetti Sianpään omistajuuden käytännössä yhdessä yössä ja joutui sen jälkeen maksamaan majatalohuoneesta kuten kaikki muutkin siellä oleskelevat.
Lopulta Grendeliltä meni myös vahtimestarin työpaikka alta, kun rehtori Stanford erotti hänet henkilökunnan kokouksen aikana alkoholitarjoilun vahvistuessa ja vaati hänen siirtämistä professori Pachnerin entiseen soppiin määräämättömäksi ajaksi. Grendeliä ei kuitenkaan pidätellyt suljetut ovet, jolloin hän päätyi karkaamaan linnasta aikaisemman tuttunsa Zacharias Quintonin avuin. Grendel palasi karkaamisensa jälkeen häntä koipien välissä Tylyahon kylään, jossa paikalliset toivottivat hänet sarkastisesti takaisin kotiin. Tosi asiassa hän päätyi uudestaan töihin Sianpään pubiin, jonka omistajuus ei ollut enää hänen nimissään. Grendel palasi käytännössä aikaisempaan elämäänsä, johon liittyi myös vanhaan ystävään eli viinaan tutustuminen uudestaan.
Athanaton- Taikaministeri
- Viestien lukumäärä : 615
Join date : 03.09.2020
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
|
|