Get a hold of yourself

//Suljettu peli, tähän ei oteta muita pelaajia mukaan

Vahtimestari istui tummalla lakalla hoidetulla puutuolillaan takkatulen ääressä. Liekki rätisi ja palveli lumouksella orjuutettuna. 
Vera siveli leukaluutaan yönmustalla sulalla. Vahtimestarin keltainen katse oli pöydän pinnalle lasketussa pergamentissa, jonka sisältö oli arkaluontoinen, sopimaton ja hänelle kuulumaton. Silti se poltteli sormenpäissä tullakseen kirjoitetuksi, esitetyksi ja tuoduksi päivänvaloon. Vahtimestarin silmien välissä oli siihen kuulumaton ihoryppy, joka rikkoi täydellisen ihon illuusion. Se oli huolen ja painavien ajatuksien aiheuttama.


Neiti Vulpen sormenpäät hipaisivat pergamentin sileää pintaa, kuin pohtien mitä se toisi tullessaan. Huoliryppy syveni hetkellisesti kun päätöksenteko oli kirjaimellisesti käsillä. Hän oli tehnyt päätöksensä ja seisoisi sen takana. Neiti Vulpe ei ollut sellainen noita joka kykenisi toimimaan luonteensa vastaisesti. Pitkäsormiset, sormuksin koristellut kädet taiteilivat pergamentin tasareunoin kolmesti itsensä päälle taittaen, ja se sujahti viestiä jo odottavan suojakuoren sisään. Kirjekuori sinetöityisi kynttilän yllä sulaneesta mustasta vahasta ja yksinkertaisesta hopeisesta leimasimesta. Sinettiin painautui kaksi kaunokirjailtua 'V' kirjainta, ei vaakunaa tai tunnistettavaa taikaotusta.
Tummaksi lakattu tuoli valitti keinuvan painon alla, kun vahtimestari kumartui kirjoittamaan kirjekuoreen nimen. Sen jälkeen se jäisi vain kesäyön hämäryydessä pöllön toimitettavaksi.


Herra Shawn Andrews saisi allekirjoitetun kirjeen, jonka sinetin takaa paljastuisi vastaava kirjoitus;


Hyvä herra Andrews,
 
Haluan onnitella teitä ja vaimoanne perheenlisäyksestä! Toivottavasti voitte kaikki hyvin.
 
Kirjeeni kuitenkin koskee ikävämpiä aiheita ja Tylypahkan oppilasta, neiti Gala Andrewsia. Olen hyvin tietoinen, että neiti Andrewsia kohtaavat vaikeudet koulun sisäpuolella kuuluvat ensisijaisesti tupansa valvojaoppilaille sekä neiti Devinelle. Mutta olen syvästi huolissani kyseisen oppilaan hyvinvoinnista ja hänen opiskelunsa turvallisuudesta. Tiedän, että vahtimestarina minulla ei ole valtuuksia tai oikeutta pyytää teiltä mitään enkä oleta teidän toimivan kirjeen luettuanne.
Otan kuitenkin vastuukseni huolehtia lasten turvallisuudesta linnassa, ja otan tämän hyvin vakavasti.
 
Olen ollut tietoinen neiti Andrewsin tavoista purkaa pahaa mieltään jo tovin. Olen myös käynyt hänen kanssaan keskustelua, mutta hän kieltäytyy puhumasta paljosta. Talvella löysin neiti Andrewsin tuhoamasta tyttöjen käymälätiloja, tällöin hän oli huomattavan ahdistunut ja menettänyt hallintansa. Tyttöparka vaikutti olevan luitaan myöten raivon ja pelon kalvama.
Sellainen jälki, kuin tyttöjen vessassa, oli puhdasta tuhoa.
 
Olen pohtinut mustekipponi ääressä otanko asian esille neiti Devinen kanssa, jota arvostan ja kunnioitan kovasti. Hän ei kuitenkaan ole ollut kovin läsnä linnassa viimeaikoina ja oletan hänellä olevan paljon kiireitä. On täysin sopimatonta lähettää tämä kirje teille, herra Andrews, mutta uskokaa minua kun kirjoitan sen toiveen tulleen neiti Andrewsilta itseltään. Epäsuorasti saanen sanoa. Neiti Andrews on oikeassa pohtiessaan keneen luottamuksensa laittaa, vaikka sen pitäisi laskeutua aina tuvanjohtajaan, eikä nyt niin ole käynyt. En koe oikeudekseni kyseenalaistaa tai udella enempää.
 
 Olette varmasti jo tietoinen ennen keskikesää tapahtuneesta, selvittämättömästä, tyrmien suihkulähteen tuhosta sekä tuhopalosta. Olin itse paikalla herra Lacethornin kutsumana, ja korjasimme suurimmat tuhot, tietenkin. Tämä on kuitenkin jo toinen kerta, kun kyseessä on luihuisten tupaan vievät käytävät tyrmissä joilla on tapahtunut kyseenalaistettavaa loihdintaa. En koskaan syyttelisi oppilaita pelkän tapahtuman sijainnin takia, mutta.. No, vaistoni kertoo minulle, että syytä huoleen olisi ja uskon että kunnon noita ei koskaan ohittaisi vaistojansa.
Tyrmien tilanne oli hyvin samanlaista tuhoa, kuin tyttöjen käymälässä.
 
Hyvä herra Andrews,
ymmärrän että ette ole vastuussa yksittäisistä oppilaista, ja tämä asia on varmasti monitahoisempi kuin osaisin odottaa. Olette vapaat käyttämään kirjettäni kuten parhaaksi näette.
 
Ystävällisin kesäterveisin,
Tylypahkan Vahtimestari Vulpe

Huuhkaja tepasteli aamuauringon saattelemana professori Andrewsin ikkunalaudalla. Sillä oli suussaan punaisen värinen kirje, joka oli leimattu Andrewsien sukuvaakunalla. Mies oli varma, että kirje oli peräisin Queenielta. Hänen laiska käsi nousi kohti huuhkajaa, jonka suusta kirje rävähti miehen käteen taikavoimien avulla. Shawn avasi sinetin ja kirje lehahti lentoon, ensiksi alkaen huutamaan Shawnin nimeä.

Shawn Andrews! Minkä takia et ole kotona? Miksi olet jättänyt minut kaksin Florianin ja Philippan kanssa odottamaan saapumistasi? Mikä HELVETTI siellä Tylypahkassa on muka niin tärkeää ja kiireellistä, että et edes ehdi katsomaan lapsiasi! Palaa välittömästi kotiin tai poltan korvanlehtesi!

Räyhääjä tipahti Shawnin työpöydälle selostuksen jälkeen ja miehen ilme oli tyytymättömän näköinen. Lapsiarki Queenien kanssa oli kaikkea muuta, kuin helppoa tai erityisen juhlallista. Shawn viipyi ja uinui mieluummin linnassa kuin kuunteli lasten itkua. Mies huokaisi ja katsoi laiskanoloisesti kirjettä ruskeilla silmillään. Huuhkaja lehahti myös pois ikkunalaudalta, kun mies suoristui korkeuteensa pyyhkien kirjeen pois pöydältään. Shawnin flegmaattinen ja kylmä katse pysyi kirjeessä hetken, kunnes hän kääntyi kohti pressopannuaan. Mies oli valmistanut rauhoittavan juoman valmiiksi odottamaan Galan saapumista.

Shawn laski pressopannun pöydälleen ja istahti takaisin pöytänsä ääreen. Hän kirjoitti vastauskirjeen Queenielle, joka oli lyhyt ja ytimekäs. Siinä luki, että "palaan pian." Muuta hän ei kirjoittanut, ennen kuin löi pergamentin kiinni sinetillä, jonka väliin lämmin vaha pusertui. Shawn nakkasi kirjeensä tornipöllönsä suuhun, joka lähti toimittamaan kirjettä takaisin kotiin.

Ennen kuin kello löi kahdeksan Shawn laski molempiin teekuppeihin pienen ripauksen rauhoituslientä sekä aimon annoksen erilaisia yrttejä. Mies täytti kupit myös virkistävällä mustalla teellä, odottaessaan nyt Galan saapumista. Oven hän oli myös jättänyt auki.

Shawn osoitti Galan vieressä olevaa penkkiä sekä nostatti toisen rauhajuomalla mikstuuratun teen ilmaan helpohkolla loitsulla. Mies ei tarvinnut tilanteessa muuta kuin kättä. Rauhajuoma leijui hitaasti Galaa kohti ja Shawn avasi suunsa, ennen kuin Gala kerkesi vielä koskea kuppiin.

"Tee sisältää rauhajuomaa. Lievittää ahdistusta ja levottomuutta todella tehokkaasti. Käsittääkseni ahdistut tälläisistä tilanteista helposti, joten tein molemmille sitä annoksen tukemaan keskustelun hedelmällisyyttä."

Shawn sanoi rehdisti, sekä tarttui itse teekuppiinsa nostaen sen huulilleen nauttien sitä aimo kulauksen. Juoma välittömästi muutti tunnelmaa Shawnin olotilassa sekä äskeinen jäykkyys sekä formaalius oli levittäytynyt. Mies huokaisi hörppynsä jälkeen ja vilkaisi lattialla olevaa räyhääjää, jonka hän oli aiemmin pyyhkinyt pois pöydältä.

"Queeniella oli paha päivä, älä välitä tuosta." Shawn tokaisi kun muisti koko räyhääjäepisodin.

"Eilinen oli varmasti mielenkiintoinen kokemus, onko näitä sattunut aiemmin? Sain sellaisen käsityksen vahtimestarilta, joka minulle asiasta kirjoitti."

Mies avasi keskustelun helpolla kysymyksellä odottaen, että he siirtyisivät heti eteenpäin turhanpäiväisestä jaarittelusta. Shawn nojautui korkeaan tuoliinsa sekä risti kädet syliinsä, odottaen Galan vastausta.

Shawn henkäisi rentoutuneena tuolissaan sekä nojautui tiukemmin takakenoon kuuntelemaan Galaa. Mies ei näyttänyt erityisiä merkkejä itsestään vaan tuijotti Galaa silmiin suu viivana. Miehestä kuitenkin hehkui rauhallinen aura ympäristöön rauhajuoman ansiosta.

Galan puheitten jälkeen kansliaan laskeutui hetkeksi painostava hiljaisuus, kun Shawn mietti oikeita sanoja tilanteeseen, että ei säikäyttäisi Galaa. Oikeat sanat pitivät saada pihalle niin, että ne olisivat mahdollisimman tukevat koska Shawnin mielestä tahaton taikuus oli kaikista pelottavin taikuuden muoto.

"Vahtimestarista en enempää tiedä, hänellä on ainakin klassinen tyyli. Kantaa itseään arvokkaasti, niin kuin meidänkin pitää." Shawn sanahti painokkaasti kun Gala mainitsi Vulpesta.

"Kutsuin sinut tänne kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että saamme aukaistua tuon painepullon missä sinun taikavoimasi tällä hetkellä patoutuvat ja toinen on se, että osaat käyttää niitä järkevästi. Tahaton taikuus on vaarallista, mutta ominaista. Älä säikähdä tätä, koska sitä on tapahtunut aikojen saatossa monille velhoille ja noidille. Tarkoitukseni on tästä päivästä eteenpäin opettaa sinulle esimerkiksi, miten tätä rauhajuomaa tehdään sekä sitä, että osaat kanavoida tunteesi sauvasi kautta." Shawn jatkoi jykevästi lausettaan, mutta oli silti empaattisen kuuloinen puhuessaan.

"Kotona.." Shawn mainitsi vielä puheensa jälkeen, mutta pyöräytti päätään, koska ei halunnut työntää kättään siihen ampiaispesään.

Shawn nojautui tuttavallisen näköisesti kyynärpäät vasten työpöytäänsä sekä ojensi kättään Galalle, kuin merkiksi että hänen pitäisi saada toisen sauva käteensä.

"Ensimmäinen asia mitä lähdemme korjaamaan on se, että viime räjähtämisen jälkeen sauvasi oli kuuma. Se viestii melko selvästi siitä, että sauvasi ei välttämättä käy sinulle. Sinunlaisen noidan ei ole helppoa löytää sauvaa, joten voi olla että teemme töitä sen eteen pidemmän aikaa." Shawnin puhe oli rauhallista sekä ohjailevaa ja hän pyrki selvästi nostattamaan kiinnostusta aiheeseen perinteisestä tavastaan poiketen.

"Tahaton taikuus tulee yleensä esille siksi, että et pysty kanavoimaan omaa itseäsi sauvasi kautta tai et osaa hallita luonnollista lahjakkuuttasi. Tästä syystä tulemme harjoittelemaan enemmän juuri sitä, mitä viime PVS-tunnilla kävimme lävitse. Muistat varmasti aiheen sekä siihen liittyvät termit hyvin." Mies jauhoi omaa mantraansa nostaen välillä myös teekupin huulilleen, nauttien höyryävää mustaa teetä.

"Luonnollisesti kyllä, tulen itse opettamaan sinua. En haluaisi kenenkään muun saavan sitä etuoikeutta." Shawn lopetti puheensa tähän ja vipsautti nyt sormiaan merkiksi, että hänen pitäisi päästä käsiksi sauvaan.

"Aivan, sanattomia." Shawn vastasi lyhyesti Galan kysymykseen, kuin se olisi ollut itsestäänselvyys.

"Sanaton taikuus vaatii neljää erilaista osa-aluetta, joiden täytyy olla tasapainossa toistensa kanssa. Mikäli hiot itsesi näiden mestariksi, niin mieli pysyy hyvin toimimaan omien ehtojen perusteella. Voin kertoa omista kokemuksistani, kun aloitamme harjoittelun."

Shawn oli tunnetusti toiminnan mies, joten hän ei jättänyt erityisemmin arvailujen varaan mitä seuraavaksi oltiin lähdössä tekemään. Mies veti kaapuaan ylle, sekä hoputti Galaa ylös tuolista. Puhuminen ei ollut ratkaisu mielen oikuille Shawnin mielestä, sekä hän piti aina käytäntöä lähellään niin opeissaan kuin sosiaalisissa normeissaan. Pitkän, mustan ja samettisen kaavun ylle vedettyään miehen ryhti näytti kuin se olisi korjaantunut sekuneissa. Kaapu oli kuin ehostus niin kärsineen miehen päällä sekä Shawn muuttui hetkissä edustavammaksi kuin hän oli aiemmin ollut. Miehen ruskeat silmät jäivät seuraamaan Galaa, joka nousi tuolista.

"Toivottavasti pärjäät syysillassa noissa tamineissa." Shawn lisäsi viime ajatuksiinsa, jotka oli toistanut ääneen sekä lähti astelemaan totutun ja määrätietoisen näköisesti kansliassaan. Kanslian päähän päästyä hän pysähtyi pöydällä olevan pienen korppipatsaan eteen sekä loi pitkän silmäyksen Galaan. Porttiavain veisi suoraan Shawnin oman kartanon lähettyville, josta oli vain kivenheitto Viistokujalle.

"Rohkeasti vaan." Shawn sanoi ja hymähti rauhajuoman ansiosta Galalle. Juoma oli todellakin vienyt sen tarvittavan terävän kärjen pois, kun hänen tuli olla tekemisissä serkkutyttönsä kanssa. Sitä Galan kanssa todellakin tarvittiin, liian terävä persoona ja käyttäytyminen luultavasti ajaisivat vain tyttöä kauemmas ja sitä Shawn ei halunnut. Miehellä luonnollisesti oli tässäkin oma aasi ojassa, vaikka hän ei sitä suoranaisesti paljastanutkaan Galalle.

Kaksikon tarttuessa yhtäaikaisesti korppipatsaaseen ajan rakenne muuttui. Kaksikon kehot vääntyivät reaalista maailmasta toisen näköiseksi kun he aikaa vasten matkustivat silmänräpäyksessä Lontoon kujille piilotettuun lokaatioon. Syysilta oli viileä. Shawn niiskaisi heti, kun kylmä tavoitti hänen sieraimensa ja saivat aistit vahvemmiksi kuin normaalisti. Miehen katse pyöri jästisumassa, joka oli pelkästään muutaman metrin päässä suojaloitsusta. Jästit liikkuivat kuin harmaa massa kaduilla, puhumatta mitään sekä tuijottaen kirottuja välineitään joista Shawn ei välittänyt enempää kuin jästisyntyisistä. Mustatukkainen mies ei sanonut mitään, ennen kuin lähti astelemaan rivakkaa tahtia suojaloitsun takaa jästien sekaan päämääränä Viistokuja.

Korpinmustaan pukeutunut Shawn vilkaisi sisuskalujaan pitelevää Galaa vähintäänkin tummia kulmiaan kohottaen. Mies ei sanonut mitään, mutta osoitti kyllä sen olemuksellaan, että ilmiintymiseen ja porttiavaimiin piti tottua.

"Miten vaan. Se helpottuu kyllä harjoituksilla myös, mutta ei se helppoa tule olemaan noin vaikeilla oireilla." Shawn sanahti suoraan, sekä siirsi kättään ulos suojaloitsun takaa kadulle ja vilkaisi ympärilleen.

Reitti oli selvä ja kaapuun pukeutunut Andrews luikahti loitsun takaa kuin vasama kadulle. Shawn veti saasteen täyttämää ilmaa keuhkoihinsa ja yskäisi äänekkäästi, ehkä jopa hivenen mielenosoituksellisesti. Mies ei odottanut Galaa laisinkaan, vaan lähti askeltamaan määrätietoista askellustaan Lontoon katuja pitkin vähät välittämättä jästeistä tai heidän sanomisistaan. Tunnelma oli vähintäänkin jästielämään sopien hysteerinen ja kiireinen. Kaikki olivat niin täynnä itseään, että aikaa ei muille jäänyt. Sen pystyi suorastaan aistimaan ympäristöstä.

Shawnin onneksi korttelin jälkeen tuttu naapurusto alkoi häämöttää. Vuotava Noidankattila tuli joka askeleella lähemmäksi. Mitä nopeammin Shawn oli omiensa joukossa, niin sitä parempi. Helpottunut huokaisu pääsi ulos miehen kidasta, kun hän avasi Galalle tutun kuppilan ovea, josta pääsisi livahtamaan Viistokujalle. Noidankattilassa oli aina sama utuinen tunnelma, kun kaksikko astahti sisään. Eri säätyisiä velhoja ja noitia joka pöydässä, tekemässä omia askareitaan tai vaan tappamassa aikaa läheistensä kanssa.