Get a hold of yourself
2 posters
Sivu 1 / 1
Get a hold of yourself
//Suljettu peli, tähän ei oteta muita pelaajia mukaan
Vahtimestari istui tummalla lakalla hoidetulla puutuolillaan takkatulen ääressä. Liekki rätisi ja palveli lumouksella orjuutettuna.
Vera siveli leukaluutaan yönmustalla sulalla. Vahtimestarin keltainen katse oli pöydän pinnalle lasketussa pergamentissa, jonka sisältö oli arkaluontoinen, sopimaton ja hänelle kuulumaton. Silti se poltteli sormenpäissä tullakseen kirjoitetuksi, esitetyksi ja tuoduksi päivänvaloon. Vahtimestarin silmien välissä oli siihen kuulumaton ihoryppy, joka rikkoi täydellisen ihon illuusion. Se oli huolen ja painavien ajatuksien aiheuttama.
Neiti Vulpen sormenpäät hipaisivat pergamentin sileää pintaa, kuin pohtien mitä se toisi tullessaan. Huoliryppy syveni hetkellisesti kun päätöksenteko oli kirjaimellisesti käsillä. Hän oli tehnyt päätöksensä ja seisoisi sen takana. Neiti Vulpe ei ollut sellainen noita joka kykenisi toimimaan luonteensa vastaisesti. Pitkäsormiset, sormuksin koristellut kädet taiteilivat pergamentin tasareunoin kolmesti itsensä päälle taittaen, ja se sujahti viestiä jo odottavan suojakuoren sisään. Kirjekuori sinetöityisi kynttilän yllä sulaneesta mustasta vahasta ja yksinkertaisesta hopeisesta leimasimesta. Sinettiin painautui kaksi kaunokirjailtua 'V' kirjainta, ei vaakunaa tai tunnistettavaa taikaotusta.
Tummaksi lakattu tuoli valitti keinuvan painon alla, kun vahtimestari kumartui kirjoittamaan kirjekuoreen nimen. Sen jälkeen se jäisi vain kesäyön hämäryydessä pöllön toimitettavaksi.
Herra Shawn Andrews saisi allekirjoitetun kirjeen, jonka sinetin takaa paljastuisi vastaava kirjoitus;
Hyvä herra Andrews,
Haluan onnitella teitä ja vaimoanne perheenlisäyksestä! Toivottavasti voitte kaikki hyvin.
Kirjeeni kuitenkin koskee ikävämpiä aiheita ja Tylypahkan oppilasta, neiti Gala Andrewsia. Olen hyvin tietoinen, että neiti Andrewsia kohtaavat vaikeudet koulun sisäpuolella kuuluvat ensisijaisesti tupansa valvojaoppilaille sekä neiti Devinelle. Mutta olen syvästi huolissani kyseisen oppilaan hyvinvoinnista ja hänen opiskelunsa turvallisuudesta. Tiedän, että vahtimestarina minulla ei ole valtuuksia tai oikeutta pyytää teiltä mitään enkä oleta teidän toimivan kirjeen luettuanne.
Otan kuitenkin vastuukseni huolehtia lasten turvallisuudesta linnassa, ja otan tämän hyvin vakavasti.
Olen ollut tietoinen neiti Andrewsin tavoista purkaa pahaa mieltään jo tovin. Olen myös käynyt hänen kanssaan keskustelua, mutta hän kieltäytyy puhumasta paljosta. Talvella löysin neiti Andrewsin tuhoamasta tyttöjen käymälätiloja, tällöin hän oli huomattavan ahdistunut ja menettänyt hallintansa. Tyttöparka vaikutti olevan luitaan myöten raivon ja pelon kalvama.
Sellainen jälki, kuin tyttöjen vessassa, oli puhdasta tuhoa.
Olen pohtinut mustekipponi ääressä otanko asian esille neiti Devinen kanssa, jota arvostan ja kunnioitan kovasti. Hän ei kuitenkaan ole ollut kovin läsnä linnassa viimeaikoina ja oletan hänellä olevan paljon kiireitä. On täysin sopimatonta lähettää tämä kirje teille, herra Andrews, mutta uskokaa minua kun kirjoitan sen toiveen tulleen neiti Andrewsilta itseltään. Epäsuorasti saanen sanoa. Neiti Andrews on oikeassa pohtiessaan keneen luottamuksensa laittaa, vaikka sen pitäisi laskeutua aina tuvanjohtajaan, eikä nyt niin ole käynyt. En koe oikeudekseni kyseenalaistaa tai udella enempää.
Olette varmasti jo tietoinen ennen keskikesää tapahtuneesta, selvittämättömästä, tyrmien suihkulähteen tuhosta sekä tuhopalosta. Olin itse paikalla herra Lacethornin kutsumana, ja korjasimme suurimmat tuhot, tietenkin. Tämä on kuitenkin jo toinen kerta, kun kyseessä on luihuisten tupaan vievät käytävät tyrmissä joilla on tapahtunut kyseenalaistettavaa loihdintaa. En koskaan syyttelisi oppilaita pelkän tapahtuman sijainnin takia, mutta.. No, vaistoni kertoo minulle, että syytä huoleen olisi ja uskon että kunnon noita ei koskaan ohittaisi vaistojansa.
Tyrmien tilanne oli hyvin samanlaista tuhoa, kuin tyttöjen käymälässä.
Hyvä herra Andrews,
ymmärrän että ette ole vastuussa yksittäisistä oppilaista, ja tämä asia on varmasti monitahoisempi kuin osaisin odottaa. Olette vapaat käyttämään kirjettäni kuten parhaaksi näette.
Ystävällisin kesäterveisin,
Tylypahkan Vahtimestari Vulpe
Vahtimestari istui tummalla lakalla hoidetulla puutuolillaan takkatulen ääressä. Liekki rätisi ja palveli lumouksella orjuutettuna.
Vera siveli leukaluutaan yönmustalla sulalla. Vahtimestarin keltainen katse oli pöydän pinnalle lasketussa pergamentissa, jonka sisältö oli arkaluontoinen, sopimaton ja hänelle kuulumaton. Silti se poltteli sormenpäissä tullakseen kirjoitetuksi, esitetyksi ja tuoduksi päivänvaloon. Vahtimestarin silmien välissä oli siihen kuulumaton ihoryppy, joka rikkoi täydellisen ihon illuusion. Se oli huolen ja painavien ajatuksien aiheuttama.
Neiti Vulpen sormenpäät hipaisivat pergamentin sileää pintaa, kuin pohtien mitä se toisi tullessaan. Huoliryppy syveni hetkellisesti kun päätöksenteko oli kirjaimellisesti käsillä. Hän oli tehnyt päätöksensä ja seisoisi sen takana. Neiti Vulpe ei ollut sellainen noita joka kykenisi toimimaan luonteensa vastaisesti. Pitkäsormiset, sormuksin koristellut kädet taiteilivat pergamentin tasareunoin kolmesti itsensä päälle taittaen, ja se sujahti viestiä jo odottavan suojakuoren sisään. Kirjekuori sinetöityisi kynttilän yllä sulaneesta mustasta vahasta ja yksinkertaisesta hopeisesta leimasimesta. Sinettiin painautui kaksi kaunokirjailtua 'V' kirjainta, ei vaakunaa tai tunnistettavaa taikaotusta.
Tummaksi lakattu tuoli valitti keinuvan painon alla, kun vahtimestari kumartui kirjoittamaan kirjekuoreen nimen. Sen jälkeen se jäisi vain kesäyön hämäryydessä pöllön toimitettavaksi.
Herra Shawn Andrews saisi allekirjoitetun kirjeen, jonka sinetin takaa paljastuisi vastaava kirjoitus;
Hyvä herra Andrews,
Haluan onnitella teitä ja vaimoanne perheenlisäyksestä! Toivottavasti voitte kaikki hyvin.
Kirjeeni kuitenkin koskee ikävämpiä aiheita ja Tylypahkan oppilasta, neiti Gala Andrewsia. Olen hyvin tietoinen, että neiti Andrewsia kohtaavat vaikeudet koulun sisäpuolella kuuluvat ensisijaisesti tupansa valvojaoppilaille sekä neiti Devinelle. Mutta olen syvästi huolissani kyseisen oppilaan hyvinvoinnista ja hänen opiskelunsa turvallisuudesta. Tiedän, että vahtimestarina minulla ei ole valtuuksia tai oikeutta pyytää teiltä mitään enkä oleta teidän toimivan kirjeen luettuanne.
Otan kuitenkin vastuukseni huolehtia lasten turvallisuudesta linnassa, ja otan tämän hyvin vakavasti.
Olen ollut tietoinen neiti Andrewsin tavoista purkaa pahaa mieltään jo tovin. Olen myös käynyt hänen kanssaan keskustelua, mutta hän kieltäytyy puhumasta paljosta. Talvella löysin neiti Andrewsin tuhoamasta tyttöjen käymälätiloja, tällöin hän oli huomattavan ahdistunut ja menettänyt hallintansa. Tyttöparka vaikutti olevan luitaan myöten raivon ja pelon kalvama.
Sellainen jälki, kuin tyttöjen vessassa, oli puhdasta tuhoa.
Olen pohtinut mustekipponi ääressä otanko asian esille neiti Devinen kanssa, jota arvostan ja kunnioitan kovasti. Hän ei kuitenkaan ole ollut kovin läsnä linnassa viimeaikoina ja oletan hänellä olevan paljon kiireitä. On täysin sopimatonta lähettää tämä kirje teille, herra Andrews, mutta uskokaa minua kun kirjoitan sen toiveen tulleen neiti Andrewsilta itseltään. Epäsuorasti saanen sanoa. Neiti Andrews on oikeassa pohtiessaan keneen luottamuksensa laittaa, vaikka sen pitäisi laskeutua aina tuvanjohtajaan, eikä nyt niin ole käynyt. En koe oikeudekseni kyseenalaistaa tai udella enempää.
Olette varmasti jo tietoinen ennen keskikesää tapahtuneesta, selvittämättömästä, tyrmien suihkulähteen tuhosta sekä tuhopalosta. Olin itse paikalla herra Lacethornin kutsumana, ja korjasimme suurimmat tuhot, tietenkin. Tämä on kuitenkin jo toinen kerta, kun kyseessä on luihuisten tupaan vievät käytävät tyrmissä joilla on tapahtunut kyseenalaistettavaa loihdintaa. En koskaan syyttelisi oppilaita pelkän tapahtuman sijainnin takia, mutta.. No, vaistoni kertoo minulle, että syytä huoleen olisi ja uskon että kunnon noita ei koskaan ohittaisi vaistojansa.
Tyrmien tilanne oli hyvin samanlaista tuhoa, kuin tyttöjen käymälässä.
Hyvä herra Andrews,
ymmärrän että ette ole vastuussa yksittäisistä oppilaista, ja tämä asia on varmasti monitahoisempi kuin osaisin odottaa. Olette vapaat käyttämään kirjettäni kuten parhaaksi näette.
Ystävällisin kesäterveisin,
Tylypahkan Vahtimestari Vulpe
Vanillatar- Luihuisen tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 1174
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
Huuhkaja tepasteli aamuauringon saattelemana professori Andrewsin ikkunalaudalla. Sillä oli suussaan punaisen värinen kirje, joka oli leimattu Andrewsien sukuvaakunalla. Mies oli varma, että kirje oli peräisin Queenielta. Hänen laiska käsi nousi kohti huuhkajaa, jonka suusta kirje rävähti miehen käteen taikavoimien avulla. Shawn avasi sinetin ja kirje lehahti lentoon, ensiksi alkaen huutamaan Shawnin nimeä.
Shawn Andrews! Minkä takia et ole kotona? Miksi olet jättänyt minut kaksin Florianin ja Philippan kanssa odottamaan saapumistasi? Mikä HELVETTI siellä Tylypahkassa on muka niin tärkeää ja kiireellistä, että et edes ehdi katsomaan lapsiasi! Palaa välittömästi kotiin tai poltan korvanlehtesi!
Räyhääjä tipahti Shawnin työpöydälle selostuksen jälkeen ja miehen ilme oli tyytymättömän näköinen. Lapsiarki Queenien kanssa oli kaikkea muuta, kuin helppoa tai erityisen juhlallista. Shawn viipyi ja uinui mieluummin linnassa kuin kuunteli lasten itkua. Mies huokaisi ja katsoi laiskanoloisesti kirjettä ruskeilla silmillään. Huuhkaja lehahti myös pois ikkunalaudalta, kun mies suoristui korkeuteensa pyyhkien kirjeen pois pöydältään. Shawnin flegmaattinen ja kylmä katse pysyi kirjeessä hetken, kunnes hän kääntyi kohti pressopannuaan. Mies oli valmistanut rauhoittavan juoman valmiiksi odottamaan Galan saapumista.
Shawn laski pressopannun pöydälleen ja istahti takaisin pöytänsä ääreen. Hän kirjoitti vastauskirjeen Queenielle, joka oli lyhyt ja ytimekäs. Siinä luki, että "palaan pian." Muuta hän ei kirjoittanut, ennen kuin löi pergamentin kiinni sinetillä, jonka väliin lämmin vaha pusertui. Shawn nakkasi kirjeensä tornipöllönsä suuhun, joka lähti toimittamaan kirjettä takaisin kotiin.
Ennen kuin kello löi kahdeksan Shawn laski molempiin teekuppeihin pienen ripauksen rauhoituslientä sekä aimon annoksen erilaisia yrttejä. Mies täytti kupit myös virkistävällä mustalla teellä, odottaessaan nyt Galan saapumista. Oven hän oli myös jättänyt auki.
Shawn Andrews! Minkä takia et ole kotona? Miksi olet jättänyt minut kaksin Florianin ja Philippan kanssa odottamaan saapumistasi? Mikä HELVETTI siellä Tylypahkassa on muka niin tärkeää ja kiireellistä, että et edes ehdi katsomaan lapsiasi! Palaa välittömästi kotiin tai poltan korvanlehtesi!
Räyhääjä tipahti Shawnin työpöydälle selostuksen jälkeen ja miehen ilme oli tyytymättömän näköinen. Lapsiarki Queenien kanssa oli kaikkea muuta, kuin helppoa tai erityisen juhlallista. Shawn viipyi ja uinui mieluummin linnassa kuin kuunteli lasten itkua. Mies huokaisi ja katsoi laiskanoloisesti kirjettä ruskeilla silmillään. Huuhkaja lehahti myös pois ikkunalaudalta, kun mies suoristui korkeuteensa pyyhkien kirjeen pois pöydältään. Shawnin flegmaattinen ja kylmä katse pysyi kirjeessä hetken, kunnes hän kääntyi kohti pressopannuaan. Mies oli valmistanut rauhoittavan juoman valmiiksi odottamaan Galan saapumista.
Shawn laski pressopannun pöydälleen ja istahti takaisin pöytänsä ääreen. Hän kirjoitti vastauskirjeen Queenielle, joka oli lyhyt ja ytimekäs. Siinä luki, että "palaan pian." Muuta hän ei kirjoittanut, ennen kuin löi pergamentin kiinni sinetillä, jonka väliin lämmin vaha pusertui. Shawn nakkasi kirjeensä tornipöllönsä suuhun, joka lähti toimittamaan kirjettä takaisin kotiin.
Ennen kuin kello löi kahdeksan Shawn laski molempiin teekuppeihin pienen ripauksen rauhoituslientä sekä aimon annoksen erilaisia yrttejä. Mies täytti kupit myös virkistävällä mustalla teellä, odottaessaan nyt Galan saapumista. Oven hän oli myös jättänyt auki.
Loer- Rohkelikon tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 503
Join date : 27.08.2020
Ikä : 29
Paikkakunta : kylä
Aileen likes this post
Vs: Get a hold of yourself
Ovi kävi pimeyden voimilta suojautumisen luokkaan. Vaaleahiuksinen luihuinen takertui ainoaan rauhoittavaan asiaan huoneessa. Itseensä. Nuoren kädet kietoutuivat itsensä ympärille. Olemattomaksi rusentunut ryhti ja punoittavat silmät kertoivat sanatonta tarinaa Galan kävellessä aamuvarhain tyrmistä kohti seitsemättä kerrosta. Nuori halusi kadottaa itsensä, hävitä. Tai oikeastaan hävittää itsensä.
Syyllisyydentunne palasi kuin nuoli lävistäen selkärangan. Gala halusi tietää oliko Knox tai Viviann kunnossa. Mutta toisaalta heidän kohtaamisensa uudestaan tuntui jäävuorelta, jonne kiipeäminen olisi yhtäsuuri kuin varma kuolema. Toivo tilanteen korjaamiseksi oli huvennut linnan viemäreistä alas ja Mustajärven pohjaan, ja siellä se pysyisi. Pieni, murjottu teinisydän vihlaisi kun mielikuva kahdesta tytöstä pihamaalla julkesi ilmoittaa itsestään. Se ajoi luihuisen nopeuttamaan askeliaan kohti kansliaa ja painamaan kynnet kontrollointitarpeensa syvälle käsivarsiin.
Gala avasi auki jätetyn kanslian oven edestään tuuppaisemalla sen tieltään, saranat ilmoittaen itsestään kuten niin monessa muussakin Tylypahkan ovessa. Pelko, rintaa musertava ja hengitykseen tarttuva ahdistus voimistui. Verisukulaisuus ei tarkoittanut Galalle muutakuin murheita, mielipahaa ja pelkoa. Se tunne oli sama professori Andrewsin kohdalla. Miehen läsnäolo oli huomattava, jopa jollain tapaa ankeuttajamainen muttei silti vetänyt nuoren tytön mielessä vertoja isälleen. Piuksen varjo oli vuoren kokoinen, väriltään musta kuin tyhjyys. Isän ääni käski nousta, suorista itsesi ja niele tunteesi ja sylje ne sauvastasi. Et tee tunteillasi mitään. Ne hidastavat ja rampauttavat sinut. Käytä vihaasi.
Lattialankut pitivät ääntä koulupuvun avokkaiden alla. Huoneen lasihyllyn takaa pystyi ohikulkiessa vaihtamaan nopean vilkaisun kanslian työpöydän takana istuvaan. Huoneen ilmassa leijui teen tuoksu, sekoittuen muutamaan voimakastuoksuiseen ainekseen ripoteltuna säilöön korkeille hyllyille. Gala pidätti huomaamattaan hengitystään astuessaan lasihyllyn takaa esille, luultavasti vain kohtaamaan Shawnin. Tytön itkun runtelemat kasvot kohosivat hitaasti katseen perässä. Ylimielinen ja nuiva kuori oli rikottu sisältäpäin paljastaen ainoastaan raakileiden tunteiden runteleman, todellisuudesta hukkuneen lapsen. Askeleet veivät luihuisen työpöydän toiselle puolelle, jääden seisomaan suuren tuolin viereen kuin odottaen lupaa hengittää.
Syyllisyydentunne palasi kuin nuoli lävistäen selkärangan. Gala halusi tietää oliko Knox tai Viviann kunnossa. Mutta toisaalta heidän kohtaamisensa uudestaan tuntui jäävuorelta, jonne kiipeäminen olisi yhtäsuuri kuin varma kuolema. Toivo tilanteen korjaamiseksi oli huvennut linnan viemäreistä alas ja Mustajärven pohjaan, ja siellä se pysyisi. Pieni, murjottu teinisydän vihlaisi kun mielikuva kahdesta tytöstä pihamaalla julkesi ilmoittaa itsestään. Se ajoi luihuisen nopeuttamaan askeliaan kohti kansliaa ja painamaan kynnet kontrollointitarpeensa syvälle käsivarsiin.
Gala avasi auki jätetyn kanslian oven edestään tuuppaisemalla sen tieltään, saranat ilmoittaen itsestään kuten niin monessa muussakin Tylypahkan ovessa. Pelko, rintaa musertava ja hengitykseen tarttuva ahdistus voimistui. Verisukulaisuus ei tarkoittanut Galalle muutakuin murheita, mielipahaa ja pelkoa. Se tunne oli sama professori Andrewsin kohdalla. Miehen läsnäolo oli huomattava, jopa jollain tapaa ankeuttajamainen muttei silti vetänyt nuoren tytön mielessä vertoja isälleen. Piuksen varjo oli vuoren kokoinen, väriltään musta kuin tyhjyys. Isän ääni käski nousta, suorista itsesi ja niele tunteesi ja sylje ne sauvastasi. Et tee tunteillasi mitään. Ne hidastavat ja rampauttavat sinut. Käytä vihaasi.
Lattialankut pitivät ääntä koulupuvun avokkaiden alla. Huoneen lasihyllyn takaa pystyi ohikulkiessa vaihtamaan nopean vilkaisun kanslian työpöydän takana istuvaan. Huoneen ilmassa leijui teen tuoksu, sekoittuen muutamaan voimakastuoksuiseen ainekseen ripoteltuna säilöön korkeille hyllyille. Gala pidätti huomaamattaan hengitystään astuessaan lasihyllyn takaa esille, luultavasti vain kohtaamaan Shawnin. Tytön itkun runtelemat kasvot kohosivat hitaasti katseen perässä. Ylimielinen ja nuiva kuori oli rikottu sisältäpäin paljastaen ainoastaan raakileiden tunteiden runteleman, todellisuudesta hukkuneen lapsen. Askeleet veivät luihuisen työpöydän toiselle puolelle, jääden seisomaan suuren tuolin viereen kuin odottaen lupaa hengittää.
Vanillatar- Luihuisen tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 1174
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
Shawn osoitti Galan vieressä olevaa penkkiä sekä nostatti toisen rauhajuomalla mikstuuratun teen ilmaan helpohkolla loitsulla. Mies ei tarvinnut tilanteessa muuta kuin kättä. Rauhajuoma leijui hitaasti Galaa kohti ja Shawn avasi suunsa, ennen kuin Gala kerkesi vielä koskea kuppiin.
"Tee sisältää rauhajuomaa. Lievittää ahdistusta ja levottomuutta todella tehokkaasti. Käsittääkseni ahdistut tälläisistä tilanteista helposti, joten tein molemmille sitä annoksen tukemaan keskustelun hedelmällisyyttä."
Shawn sanoi rehdisti, sekä tarttui itse teekuppiinsa nostaen sen huulilleen nauttien sitä aimo kulauksen. Juoma välittömästi muutti tunnelmaa Shawnin olotilassa sekä äskeinen jäykkyys sekä formaalius oli levittäytynyt. Mies huokaisi hörppynsä jälkeen ja vilkaisi lattialla olevaa räyhääjää, jonka hän oli aiemmin pyyhkinyt pois pöydältä.
"Queeniella oli paha päivä, älä välitä tuosta." Shawn tokaisi kun muisti koko räyhääjäepisodin.
"Eilinen oli varmasti mielenkiintoinen kokemus, onko näitä sattunut aiemmin? Sain sellaisen käsityksen vahtimestarilta, joka minulle asiasta kirjoitti."
Mies avasi keskustelun helpolla kysymyksellä odottaen, että he siirtyisivät heti eteenpäin turhanpäiväisestä jaarittelusta. Shawn nojautui korkeaan tuoliinsa sekä risti kädet syliinsä, odottaen Galan vastausta.
"Tee sisältää rauhajuomaa. Lievittää ahdistusta ja levottomuutta todella tehokkaasti. Käsittääkseni ahdistut tälläisistä tilanteista helposti, joten tein molemmille sitä annoksen tukemaan keskustelun hedelmällisyyttä."
Shawn sanoi rehdisti, sekä tarttui itse teekuppiinsa nostaen sen huulilleen nauttien sitä aimo kulauksen. Juoma välittömästi muutti tunnelmaa Shawnin olotilassa sekä äskeinen jäykkyys sekä formaalius oli levittäytynyt. Mies huokaisi hörppynsä jälkeen ja vilkaisi lattialla olevaa räyhääjää, jonka hän oli aiemmin pyyhkinyt pois pöydältä.
"Queeniella oli paha päivä, älä välitä tuosta." Shawn tokaisi kun muisti koko räyhääjäepisodin.
"Eilinen oli varmasti mielenkiintoinen kokemus, onko näitä sattunut aiemmin? Sain sellaisen käsityksen vahtimestarilta, joka minulle asiasta kirjoitti."
Mies avasi keskustelun helpolla kysymyksellä odottaen, että he siirtyisivät heti eteenpäin turhanpäiväisestä jaarittelusta. Shawn nojautui korkeaan tuoliinsa sekä risti kädet syliinsä, odottaen Galan vastausta.
Loer- Rohkelikon tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 503
Join date : 27.08.2020
Ikä : 29
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
Luihuinen istui osoitetulle tuolille jossa oli niin monesti aikaisemminkin istunut. Siinä oli vuodettu purkautuvaa kiukkua, itketty ja puhuttu. Muistot näistä kerroista valuivat päälaelta pitkin päätä ja katosivat leukaperien alle. Gala veti syvään henkeä istuutuessaan. Tuoli ei narahdellut tai kiikkunut. Se seisoi vakaasti neljällä suoralla jalallaan, niinkuin vakavanha tammi jos se luultavasti olisi rakennettu.
'Rauhajuomaa?' Ajatus välähti tytön mielessä, kun ilmassa leijuva kuppi otettiin vastaan. Sininen katse kävi ensikertaa suoraan miehessä vastapäätä. Gala seurasi vaisuna kun Shawn näytti ilmeisesti esimerkkiä, tai koitti omalla käytöksellään tuoda luottamusta kahden Andrewsin välille. Teekuppia käsissään laskien Gala loi sen sisältöön ilmeeltään neutraalin, mutta arvioivan katseen. Se jäi toistaiseksi odottamaan tytön käsiin, kun Shawn jatkoi puhumista.
Unettoman yön jälkeen nuori noita ei osannut vetää heti 1 + 1 räyhääjän ja Queenien välillä. Hän vain nyökkäsi pidättäytyen katsomasta Shawnia edelleenkään suoraan.
Miehen saatua sanotuksi, kysymys eilisestä ja maininta vahtimestarista. Gala piti naisesta, todella. Hän oli lempeä, empaattinen ja aina lämmin. Kuunteli eikä kysynyt. Vahtimestarin lähellä Gala tunsi olonsa turvalliseksi edes pienen hetken. Silti teekuppi nostettiin tytön huulille. Vastaus olis kielen päällä mutta sitä ei nuori saisi puristettua ulos. Edes vaikka omaisi peikon voimat. Liemi peittyi vahvanmakuisen teen alle. Siinä samassa ajassa, kun noita ehti laskea kupin kasvojensa edestä lepäämään syliinsä, olotila tuntui sulavan. Liemi lämmitti ja korjasi pienessä hetkessä keuhkoja puristavan musertavan voiman.
Gala huokaisi. Helpotuksesta vai hyvänolon tunteesta jota nuori niin kovin janosi. Se oli lyhyt hetki, kun liemi toimi hermoston läpi ja vaikutti viimeiseenkin sormenpäähän. Tytön katse nousi teekupista Shawniin, väistämättä katsekontaktia. Itkuntuhrimia kasvoja se ei korjannut, mutta normaalisti Galan kasvoilla totuttu nuiva ja pistävä ilme oli vaihtunut pehmoisempaan.
"Vahtimestari.. Neiti Vulpe on kovin ystävällinen." Gala lausahti, pieni hymynkaari toisessa suunpielessään. Se oli luultavasti ympäripyöreä kiitos mustiinpukeutuneelle syöjättärelle, joka sitä ei ollut kuulemassa.
"Ja ei, se ei ollut ensimmäinen kerta kun. No.. Se purkautuu noin." Luihuinen jatkoi, nostaen teekupin uudestaan huulilleen. Jokaikinen tippa lientä tarvittiin, vaikka Gala ei sitä ehkä myöntäisikään.
"Se on käynyt kotona ainakin kahdesti." Tyttö puhui teekupin takaa jo ennenkuin kerkesi laskea sen syliinsä. Kielenkannat sitova ahdistus ja kantapäitä hipova pelko oli ainakin toistaiseksi poissa.
'Rauhajuomaa?' Ajatus välähti tytön mielessä, kun ilmassa leijuva kuppi otettiin vastaan. Sininen katse kävi ensikertaa suoraan miehessä vastapäätä. Gala seurasi vaisuna kun Shawn näytti ilmeisesti esimerkkiä, tai koitti omalla käytöksellään tuoda luottamusta kahden Andrewsin välille. Teekuppia käsissään laskien Gala loi sen sisältöön ilmeeltään neutraalin, mutta arvioivan katseen. Se jäi toistaiseksi odottamaan tytön käsiin, kun Shawn jatkoi puhumista.
Unettoman yön jälkeen nuori noita ei osannut vetää heti 1 + 1 räyhääjän ja Queenien välillä. Hän vain nyökkäsi pidättäytyen katsomasta Shawnia edelleenkään suoraan.
Miehen saatua sanotuksi, kysymys eilisestä ja maininta vahtimestarista. Gala piti naisesta, todella. Hän oli lempeä, empaattinen ja aina lämmin. Kuunteli eikä kysynyt. Vahtimestarin lähellä Gala tunsi olonsa turvalliseksi edes pienen hetken. Silti teekuppi nostettiin tytön huulille. Vastaus olis kielen päällä mutta sitä ei nuori saisi puristettua ulos. Edes vaikka omaisi peikon voimat. Liemi peittyi vahvanmakuisen teen alle. Siinä samassa ajassa, kun noita ehti laskea kupin kasvojensa edestä lepäämään syliinsä, olotila tuntui sulavan. Liemi lämmitti ja korjasi pienessä hetkessä keuhkoja puristavan musertavan voiman.
Gala huokaisi. Helpotuksesta vai hyvänolon tunteesta jota nuori niin kovin janosi. Se oli lyhyt hetki, kun liemi toimi hermoston läpi ja vaikutti viimeiseenkin sormenpäähän. Tytön katse nousi teekupista Shawniin, väistämättä katsekontaktia. Itkuntuhrimia kasvoja se ei korjannut, mutta normaalisti Galan kasvoilla totuttu nuiva ja pistävä ilme oli vaihtunut pehmoisempaan.
"Vahtimestari.. Neiti Vulpe on kovin ystävällinen." Gala lausahti, pieni hymynkaari toisessa suunpielessään. Se oli luultavasti ympäripyöreä kiitos mustiinpukeutuneelle syöjättärelle, joka sitä ei ollut kuulemassa.
"Ja ei, se ei ollut ensimmäinen kerta kun. No.. Se purkautuu noin." Luihuinen jatkoi, nostaen teekupin uudestaan huulilleen. Jokaikinen tippa lientä tarvittiin, vaikka Gala ei sitä ehkä myöntäisikään.
"Se on käynyt kotona ainakin kahdesti." Tyttö puhui teekupin takaa jo ennenkuin kerkesi laskea sen syliinsä. Kielenkannat sitova ahdistus ja kantapäitä hipova pelko oli ainakin toistaiseksi poissa.
Vanillatar- Luihuisen tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 1174
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
Shawn henkäisi rentoutuneena tuolissaan sekä nojautui tiukemmin takakenoon kuuntelemaan Galaa. Mies ei näyttänyt erityisiä merkkejä itsestään vaan tuijotti Galaa silmiin suu viivana. Miehestä kuitenkin hehkui rauhallinen aura ympäristöön rauhajuoman ansiosta.
Galan puheitten jälkeen kansliaan laskeutui hetkeksi painostava hiljaisuus, kun Shawn mietti oikeita sanoja tilanteeseen, että ei säikäyttäisi Galaa. Oikeat sanat pitivät saada pihalle niin, että ne olisivat mahdollisimman tukevat koska Shawnin mielestä tahaton taikuus oli kaikista pelottavin taikuuden muoto.
"Vahtimestarista en enempää tiedä, hänellä on ainakin klassinen tyyli. Kantaa itseään arvokkaasti, niin kuin meidänkin pitää." Shawn sanahti painokkaasti kun Gala mainitsi Vulpesta.
"Kutsuin sinut tänne kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että saamme aukaistua tuon painepullon missä sinun taikavoimasi tällä hetkellä patoutuvat ja toinen on se, että osaat käyttää niitä järkevästi. Tahaton taikuus on vaarallista, mutta ominaista. Älä säikähdä tätä, koska sitä on tapahtunut aikojen saatossa monille velhoille ja noidille. Tarkoitukseni on tästä päivästä eteenpäin opettaa sinulle esimerkiksi, miten tätä rauhajuomaa tehdään sekä sitä, että osaat kanavoida tunteesi sauvasi kautta." Shawn jatkoi jykevästi lausettaan, mutta oli silti empaattisen kuuloinen puhuessaan.
"Kotona.." Shawn mainitsi vielä puheensa jälkeen, mutta pyöräytti päätään, koska ei halunnut työntää kättään siihen ampiaispesään.
Galan puheitten jälkeen kansliaan laskeutui hetkeksi painostava hiljaisuus, kun Shawn mietti oikeita sanoja tilanteeseen, että ei säikäyttäisi Galaa. Oikeat sanat pitivät saada pihalle niin, että ne olisivat mahdollisimman tukevat koska Shawnin mielestä tahaton taikuus oli kaikista pelottavin taikuuden muoto.
"Vahtimestarista en enempää tiedä, hänellä on ainakin klassinen tyyli. Kantaa itseään arvokkaasti, niin kuin meidänkin pitää." Shawn sanahti painokkaasti kun Gala mainitsi Vulpesta.
"Kutsuin sinut tänne kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että saamme aukaistua tuon painepullon missä sinun taikavoimasi tällä hetkellä patoutuvat ja toinen on se, että osaat käyttää niitä järkevästi. Tahaton taikuus on vaarallista, mutta ominaista. Älä säikähdä tätä, koska sitä on tapahtunut aikojen saatossa monille velhoille ja noidille. Tarkoitukseni on tästä päivästä eteenpäin opettaa sinulle esimerkiksi, miten tätä rauhajuomaa tehdään sekä sitä, että osaat kanavoida tunteesi sauvasi kautta." Shawn jatkoi jykevästi lausettaan, mutta oli silti empaattisen kuuloinen puhuessaan.
"Kotona.." Shawn mainitsi vielä puheensa jälkeen, mutta pyöräytti päätään, koska ei halunnut työntää kättään siihen ampiaispesään.
Loer- Rohkelikon tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 503
Join date : 27.08.2020
Ikä : 29
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
Sinisilmät katselivat levollisina miestä tuon puhuessa. Se oli ehkä ensimmäinen kerta kun nuori noita pystyi istumaan tässä, kohtaamassa Shawnin ruskeat silmät ilman musertavaa ahdistusta. Miehen ominainen ankeuttava energia oli tiessään. Kuten Galan paksu suojakuori. Se oli jollain tapaa parempi tunnetila tajuta, kuin itse rauhajuoman tuoma helpotus. Se oli parempi kuin tuliviskin huojuva ja heittelehtivä raukea olo. Se ei poistanut kokonaista tunnetta, verhosi ne vain sumun taakse. Upotti kuin betonilohkare järvenpohjaan vain jotta ne voisivat ponnahtaa takaisin pintaan. Nyt ei tuntunut lainkaan samanlaiselta ja se sai tytön vajoamaan rennosti tuolissa parempaan asentoon.
Painepullo kuulosti varsin osuvalta sanavalinnalta. Siltä Galastakin tuntui. Kuin hänet olisi sullottu liian pieneen lasiseen viaaliin. Joka jo lähtökohtaisesti räsähteli nurkissaan. Jokainen liike minkä ahtaassa tilassa teki aiheutti uuden räksähdyksen kunnes se sirpaloitui sisäisestä paineesta. Kukaan ei koskaan opettanut päästämään patoumaa ulos, joten nuori noita oppi vain peittelemään sitä. Siivoamaan sirpaleet ja liimaamaan ne aina uudestaan kokoon vain huomatakseen että joka kerta, kun palapeli hajosi siitä katosi myös palasia. Jokaisesta uudelleen kokoamisesta tuli hankalampaa ja hankalampaa. Liima ei tahtonut enää pitää, tai edes kiinnittää palasia yhteen. Palapelistä tuli yksinkertaisesti liian suuri vaiva ylläpitää, kun jokin ulkoinen voima puhalsi palojen yli varastaen niitä mennessään. Ajatukset pyörivät tytön mielessä, ja olivat melkein luettavissa rentoutuneilta kasvoilta.
"Mutta miten? Tiedän vain milloin se tulee esille mutta en miksi" Luihuinen sanaili. Teekuppi pysyi sylissä mutta sitä ei pyöritelty tai nypitty.
"Liemen opettelu kuulostaa lasten leikiltä tuohon kaikkeen muuhun verraten." Äänessä oli turhautumista. Se perustui puhtaasti asian kohtaamisen pelolle. Pelko, että jotakuta sattuisi pelkästään Galan tahaton purkaus. Mielikuva Viviannista ja Knoxista välähti jälleen pään sisällä. Mutta se ei herättänyt aivan samanlaista reaktiota. Se suretti, riipaisi syvältä ja tuntui pahalta vatsassa asti. Mutta ei ahdistanut. Se tuntui siltä, kuin sen pystyisi kohtaamaan ilman pelottavaa tunnetilaa, joka otti nuoren noidan niin helposti omakseen. Kuiski korvaan ja satuili mitä muut ansaitsivat. Gala vaihtoi asentoaan kun katse harhaili ajatuksien mukana tilanteesta.
"Aiotko opettaa minua.. itse?" Kuului kysymys nuoren luihuisen suusta, kun katse palasi lyhyen hetken jälkeen takaisin Shawniin. Galan ilmeessä oli havaittavissa jotain muutakin kuin viimeyön itkun ja tunnemyrskyn jättämät jäljet. Toivoa?
Painepullo kuulosti varsin osuvalta sanavalinnalta. Siltä Galastakin tuntui. Kuin hänet olisi sullottu liian pieneen lasiseen viaaliin. Joka jo lähtökohtaisesti räsähteli nurkissaan. Jokainen liike minkä ahtaassa tilassa teki aiheutti uuden räksähdyksen kunnes se sirpaloitui sisäisestä paineesta. Kukaan ei koskaan opettanut päästämään patoumaa ulos, joten nuori noita oppi vain peittelemään sitä. Siivoamaan sirpaleet ja liimaamaan ne aina uudestaan kokoon vain huomatakseen että joka kerta, kun palapeli hajosi siitä katosi myös palasia. Jokaisesta uudelleen kokoamisesta tuli hankalampaa ja hankalampaa. Liima ei tahtonut enää pitää, tai edes kiinnittää palasia yhteen. Palapelistä tuli yksinkertaisesti liian suuri vaiva ylläpitää, kun jokin ulkoinen voima puhalsi palojen yli varastaen niitä mennessään. Ajatukset pyörivät tytön mielessä, ja olivat melkein luettavissa rentoutuneilta kasvoilta.
"Mutta miten? Tiedän vain milloin se tulee esille mutta en miksi" Luihuinen sanaili. Teekuppi pysyi sylissä mutta sitä ei pyöritelty tai nypitty.
"Liemen opettelu kuulostaa lasten leikiltä tuohon kaikkeen muuhun verraten." Äänessä oli turhautumista. Se perustui puhtaasti asian kohtaamisen pelolle. Pelko, että jotakuta sattuisi pelkästään Galan tahaton purkaus. Mielikuva Viviannista ja Knoxista välähti jälleen pään sisällä. Mutta se ei herättänyt aivan samanlaista reaktiota. Se suretti, riipaisi syvältä ja tuntui pahalta vatsassa asti. Mutta ei ahdistanut. Se tuntui siltä, kuin sen pystyisi kohtaamaan ilman pelottavaa tunnetilaa, joka otti nuoren noidan niin helposti omakseen. Kuiski korvaan ja satuili mitä muut ansaitsivat. Gala vaihtoi asentoaan kun katse harhaili ajatuksien mukana tilanteesta.
"Aiotko opettaa minua.. itse?" Kuului kysymys nuoren luihuisen suusta, kun katse palasi lyhyen hetken jälkeen takaisin Shawniin. Galan ilmeessä oli havaittavissa jotain muutakin kuin viimeyön itkun ja tunnemyrskyn jättämät jäljet. Toivoa?
Vanillatar- Luihuisen tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 1174
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
Shawn nojautui tuttavallisen näköisesti kyynärpäät vasten työpöytäänsä sekä ojensi kättään Galalle, kuin merkiksi että hänen pitäisi saada toisen sauva käteensä.
"Ensimmäinen asia mitä lähdemme korjaamaan on se, että viime räjähtämisen jälkeen sauvasi oli kuuma. Se viestii melko selvästi siitä, että sauvasi ei välttämättä käy sinulle. Sinunlaisen noidan ei ole helppoa löytää sauvaa, joten voi olla että teemme töitä sen eteen pidemmän aikaa." Shawnin puhe oli rauhallista sekä ohjailevaa ja hän pyrki selvästi nostattamaan kiinnostusta aiheeseen perinteisestä tavastaan poiketen.
"Tahaton taikuus tulee yleensä esille siksi, että et pysty kanavoimaan omaa itseäsi sauvasi kautta tai et osaa hallita luonnollista lahjakkuuttasi. Tästä syystä tulemme harjoittelemaan enemmän juuri sitä, mitä viime PVS-tunnilla kävimme lävitse. Muistat varmasti aiheen sekä siihen liittyvät termit hyvin." Mies jauhoi omaa mantraansa nostaen välillä myös teekupin huulilleen, nauttien höyryävää mustaa teetä.
"Luonnollisesti kyllä, tulen itse opettamaan sinua. En haluaisi kenenkään muun saavan sitä etuoikeutta." Shawn lopetti puheensa tähän ja vipsautti nyt sormiaan merkiksi, että hänen pitäisi päästä käsiksi sauvaan.
"Ensimmäinen asia mitä lähdemme korjaamaan on se, että viime räjähtämisen jälkeen sauvasi oli kuuma. Se viestii melko selvästi siitä, että sauvasi ei välttämättä käy sinulle. Sinunlaisen noidan ei ole helppoa löytää sauvaa, joten voi olla että teemme töitä sen eteen pidemmän aikaa." Shawnin puhe oli rauhallista sekä ohjailevaa ja hän pyrki selvästi nostattamaan kiinnostusta aiheeseen perinteisestä tavastaan poiketen.
"Tahaton taikuus tulee yleensä esille siksi, että et pysty kanavoimaan omaa itseäsi sauvasi kautta tai et osaa hallita luonnollista lahjakkuuttasi. Tästä syystä tulemme harjoittelemaan enemmän juuri sitä, mitä viime PVS-tunnilla kävimme lävitse. Muistat varmasti aiheen sekä siihen liittyvät termit hyvin." Mies jauhoi omaa mantraansa nostaen välillä myös teekupin huulilleen, nauttien höyryävää mustaa teetä.
"Luonnollisesti kyllä, tulen itse opettamaan sinua. En haluaisi kenenkään muun saavan sitä etuoikeutta." Shawn lopetti puheensa tähän ja vipsautti nyt sormiaan merkiksi, että hänen pitäisi päästä käsiksi sauvaan.
Loer- Rohkelikon tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 503
Join date : 27.08.2020
Ikä : 29
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
Gala tuijotti miestä tuon puhuessa hänen setripuisesta sauvasta. Mieli halusi tuoda esille useamman esimerkin Shawnin kuvailun myötä. Sauva tuntui useasti lämpimältä käteen, ei huolestuttavasti mutta enemmän kuin sen pitäisi. Tunteenpurkauksien aikana sen olisi voinut vannoa vaikka syttyvän liekkeihin, aivankuin padotut tunteet hengittäisivät siihen liikaa eloa. Tai kenties sauva ei yksinkertaisesti kyennyt käsittelemään Galaa, tai Gala ei kyennyt käsittelemään sauvaa. Luihuinen katseli sauvaansa ojentaessaan sen miehen käteen. Nahkainen kädensija oli edelleen kovin uuden tuntuinen, vaikka se olikin jo tottunut Galan kädensijaan. Se oli koristelematon sauva jonka puu oli jätetty paljaaksi.
"Setripuu on kieltämättä ehkä hiukan outo, jos sitä ajattelee.." Nuoren ääni oli mietteliäs ja lause hidas, kun ajatukset pyörivät sauvan ympärillä. Kaljuunoistahan se ei olisi Andrewsilla kiinni, minkä sauvan hän käteensä mahtoi saada. Tästä sauvasta oli kuitenkin tullut hyvä, voimakas tunne kun sen sai käteen ensikertaa. Gala ei tiennyt, tai halunnut tietää, mikä sauvan ja hänen yhteyden sai reistailemaan.
Gala laski katseensa teekuppiinsa joka ammotti tyhjyyttään. Shawn oli kenties alansa huippua, luonnonlahjakkuus mitä taikuuteen tuli ja erinomainen, ellei jopa ylivoimainen loitsija. Miehen lause oli outo, ja se särähteli korvissa oudolla taajuudella. Gala ei oikein tiennyt miten siihen pitäisi reagoida. Kuuluiko hänen olla hiljaa vai vastata jotain. Miksi se olisi etuoikeus? Koska he olivat Andrewseja? Gala tuijotti teekuppiaan ja sormeili sen kahvaa. Nuori päätti jättää vastaamatta, niin hän toimi isänsäkkin kanssa. Oli parempi olla nostamatta päätään tai asetella tikkua ristiin, tai edes ajatella vastaansanomista. Shawn ja Pius olivat luonteiltaan ehkä perinpohjin jollain tapaa samanlaisia, Gala ei voinut tietää miten mies reagoisi sillä niin hyvin hän ei sukulaistaan tuntenut.
"Sanattomia?" Vaaleatukkainen pysäytti teekuppinsa mietteliään käsittelyn. Siihen liittyi paljon hallintaa, joka oli helppoa luokassa. Galan vaikeudet alkavat kun luokasta astellaan ulos ja samat loitsut pitäisi pystyä tuottamaan oikeissa tilanteissa. Toimintakyky oli lamaannuttavan huono, ja luihuisen sitä tietämättä, tulisi huonontumaan entisestään.
"Setripuu on kieltämättä ehkä hiukan outo, jos sitä ajattelee.." Nuoren ääni oli mietteliäs ja lause hidas, kun ajatukset pyörivät sauvan ympärillä. Kaljuunoistahan se ei olisi Andrewsilla kiinni, minkä sauvan hän käteensä mahtoi saada. Tästä sauvasta oli kuitenkin tullut hyvä, voimakas tunne kun sen sai käteen ensikertaa. Gala ei tiennyt, tai halunnut tietää, mikä sauvan ja hänen yhteyden sai reistailemaan.
Gala laski katseensa teekuppiinsa joka ammotti tyhjyyttään. Shawn oli kenties alansa huippua, luonnonlahjakkuus mitä taikuuteen tuli ja erinomainen, ellei jopa ylivoimainen loitsija. Miehen lause oli outo, ja se särähteli korvissa oudolla taajuudella. Gala ei oikein tiennyt miten siihen pitäisi reagoida. Kuuluiko hänen olla hiljaa vai vastata jotain. Miksi se olisi etuoikeus? Koska he olivat Andrewseja? Gala tuijotti teekuppiaan ja sormeili sen kahvaa. Nuori päätti jättää vastaamatta, niin hän toimi isänsäkkin kanssa. Oli parempi olla nostamatta päätään tai asetella tikkua ristiin, tai edes ajatella vastaansanomista. Shawn ja Pius olivat luonteiltaan ehkä perinpohjin jollain tapaa samanlaisia, Gala ei voinut tietää miten mies reagoisi sillä niin hyvin hän ei sukulaistaan tuntenut.
"Sanattomia?" Vaaleatukkainen pysäytti teekuppinsa mietteliään käsittelyn. Siihen liittyi paljon hallintaa, joka oli helppoa luokassa. Galan vaikeudet alkavat kun luokasta astellaan ulos ja samat loitsut pitäisi pystyä tuottamaan oikeissa tilanteissa. Toimintakyky oli lamaannuttavan huono, ja luihuisen sitä tietämättä, tulisi huonontumaan entisestään.
Vanillatar- Luihuisen tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 1174
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
"Aivan, sanattomia." Shawn vastasi lyhyesti Galan kysymykseen, kuin se olisi ollut itsestäänselvyys.
"Sanaton taikuus vaatii neljää erilaista osa-aluetta, joiden täytyy olla tasapainossa toistensa kanssa. Mikäli hiot itsesi näiden mestariksi, niin mieli pysyy hyvin toimimaan omien ehtojen perusteella. Voin kertoa omista kokemuksistani, kun aloitamme harjoittelun."
Shawn oli tunnetusti toiminnan mies, joten hän ei jättänyt erityisemmin arvailujen varaan mitä seuraavaksi oltiin lähdössä tekemään. Mies veti kaapuaan ylle, sekä hoputti Galaa ylös tuolista. Puhuminen ei ollut ratkaisu mielen oikuille Shawnin mielestä, sekä hän piti aina käytäntöä lähellään niin opeissaan kuin sosiaalisissa normeissaan. Pitkän, mustan ja samettisen kaavun ylle vedettyään miehen ryhti näytti kuin se olisi korjaantunut sekuneissa. Kaapu oli kuin ehostus niin kärsineen miehen päällä sekä Shawn muuttui hetkissä edustavammaksi kuin hän oli aiemmin ollut. Miehen ruskeat silmät jäivät seuraamaan Galaa, joka nousi tuolista.
"Toivottavasti pärjäät syysillassa noissa tamineissa." Shawn lisäsi viime ajatuksiinsa, jotka oli toistanut ääneen sekä lähti astelemaan totutun ja määrätietoisen näköisesti kansliassaan. Kanslian päähän päästyä hän pysähtyi pöydällä olevan pienen korppipatsaan eteen sekä loi pitkän silmäyksen Galaan. Porttiavain veisi suoraan Shawnin oman kartanon lähettyville, josta oli vain kivenheitto Viistokujalle.
"Rohkeasti vaan." Shawn sanoi ja hymähti rauhajuoman ansiosta Galalle. Juoma oli todellakin vienyt sen tarvittavan terävän kärjen pois, kun hänen tuli olla tekemisissä serkkutyttönsä kanssa. Sitä Galan kanssa todellakin tarvittiin, liian terävä persoona ja käyttäytyminen luultavasti ajaisivat vain tyttöä kauemmas ja sitä Shawn ei halunnut. Miehellä luonnollisesti oli tässäkin oma aasi ojassa, vaikka hän ei sitä suoranaisesti paljastanutkaan Galalle.
Kaksikon tarttuessa yhtäaikaisesti korppipatsaaseen ajan rakenne muuttui. Kaksikon kehot vääntyivät reaalista maailmasta toisen näköiseksi kun he aikaa vasten matkustivat silmänräpäyksessä Lontoon kujille piilotettuun lokaatioon. Syysilta oli viileä. Shawn niiskaisi heti, kun kylmä tavoitti hänen sieraimensa ja saivat aistit vahvemmiksi kuin normaalisti. Miehen katse pyöri jästisumassa, joka oli pelkästään muutaman metrin päässä suojaloitsusta. Jästit liikkuivat kuin harmaa massa kaduilla, puhumatta mitään sekä tuijottaen kirottuja välineitään joista Shawn ei välittänyt enempää kuin jästisyntyisistä. Mustatukkainen mies ei sanonut mitään, ennen kuin lähti astelemaan rivakkaa tahtia suojaloitsun takaa jästien sekaan päämääränä Viistokuja.
"Sanaton taikuus vaatii neljää erilaista osa-aluetta, joiden täytyy olla tasapainossa toistensa kanssa. Mikäli hiot itsesi näiden mestariksi, niin mieli pysyy hyvin toimimaan omien ehtojen perusteella. Voin kertoa omista kokemuksistani, kun aloitamme harjoittelun."
Shawn oli tunnetusti toiminnan mies, joten hän ei jättänyt erityisemmin arvailujen varaan mitä seuraavaksi oltiin lähdössä tekemään. Mies veti kaapuaan ylle, sekä hoputti Galaa ylös tuolista. Puhuminen ei ollut ratkaisu mielen oikuille Shawnin mielestä, sekä hän piti aina käytäntöä lähellään niin opeissaan kuin sosiaalisissa normeissaan. Pitkän, mustan ja samettisen kaavun ylle vedettyään miehen ryhti näytti kuin se olisi korjaantunut sekuneissa. Kaapu oli kuin ehostus niin kärsineen miehen päällä sekä Shawn muuttui hetkissä edustavammaksi kuin hän oli aiemmin ollut. Miehen ruskeat silmät jäivät seuraamaan Galaa, joka nousi tuolista.
"Toivottavasti pärjäät syysillassa noissa tamineissa." Shawn lisäsi viime ajatuksiinsa, jotka oli toistanut ääneen sekä lähti astelemaan totutun ja määrätietoisen näköisesti kansliassaan. Kanslian päähän päästyä hän pysähtyi pöydällä olevan pienen korppipatsaan eteen sekä loi pitkän silmäyksen Galaan. Porttiavain veisi suoraan Shawnin oman kartanon lähettyville, josta oli vain kivenheitto Viistokujalle.
"Rohkeasti vaan." Shawn sanoi ja hymähti rauhajuoman ansiosta Galalle. Juoma oli todellakin vienyt sen tarvittavan terävän kärjen pois, kun hänen tuli olla tekemisissä serkkutyttönsä kanssa. Sitä Galan kanssa todellakin tarvittiin, liian terävä persoona ja käyttäytyminen luultavasti ajaisivat vain tyttöä kauemmas ja sitä Shawn ei halunnut. Miehellä luonnollisesti oli tässäkin oma aasi ojassa, vaikka hän ei sitä suoranaisesti paljastanutkaan Galalle.
Kaksikon tarttuessa yhtäaikaisesti korppipatsaaseen ajan rakenne muuttui. Kaksikon kehot vääntyivät reaalista maailmasta toisen näköiseksi kun he aikaa vasten matkustivat silmänräpäyksessä Lontoon kujille piilotettuun lokaatioon. Syysilta oli viileä. Shawn niiskaisi heti, kun kylmä tavoitti hänen sieraimensa ja saivat aistit vahvemmiksi kuin normaalisti. Miehen katse pyöri jästisumassa, joka oli pelkästään muutaman metrin päässä suojaloitsusta. Jästit liikkuivat kuin harmaa massa kaduilla, puhumatta mitään sekä tuijottaen kirottuja välineitään joista Shawn ei välittänyt enempää kuin jästisyntyisistä. Mustatukkainen mies ei sanonut mitään, ennen kuin lähti astelemaan rivakkaa tahtia suojaloitsun takaa jästien sekaan päämääränä Viistokuja.
Loer- Rohkelikon tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 503
Join date : 27.08.2020
Ikä : 29
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
Nuori luihuinen ymmärsi yskän. Nousi tuolistaan ja puisteli vaatteitaan, ymmärtämättä loppujenlopuksi miksi niissä piti selviytyä syysillassa. Gala tuijotti hetken Shawnia ja korppipatsasta, yhdistäen lankoja päänsä sisällä yhtä nopeasti kuin ilman rauhajuomaa. Galan kasvot tummenivat hiukan, olettaessaan tapahtumien kulkua seuraavina minuutteina. Vatsa vääntyi jo valmiiksi ja varoitti tekemästä sitä.
Se oli jälleen hirvein kokemus mitä luihuinen oli kokenut elämänsä aikana. Kun porttiavaimesta hellitti otteensa, Gala jäi tolpilleen mutta yökkäsi peittäen suunsa kädellään. Nuoren oli pakko pysähtyä hetkeksi pidättelemään sisuskalujaan heittämästä kahdeksankertaista volttia. Shawnin piti luultavasti odottaa sukulaistaan pieni tovi, kun tuo keräsi itsensä takaisin kokoon. Gala ei tiennyt milloin oppisi porttiavaimen kanssa matkustamisen, jokainen kerta oli kirjaimellisesti oksettava. Piuksen vihainen ääni hakkasi kallossa kun luihuinen epäonnistui jälleen kerran.
Gala suoristi itensä kalpeana kuin lakana ja piti kättään edelleen peittämässä suutaan, mikäli vatsanväänteet vielä pahenisivat. Vaaleatukkaisen tytön kasvojen itkuiset jäljet katosivat pahoinvoinnin taakse.
"Ei tarvitse luennoida.." Gala vastasi saavuttaessaan Shawnin, olettaen tietysti että ansioituneella miehellä olisi sanansa sanottavana Galan epäkelvosta matkustustyylistä. Nuori ei halunnut kuulla.
Se oli jälleen hirvein kokemus mitä luihuinen oli kokenut elämänsä aikana. Kun porttiavaimesta hellitti otteensa, Gala jäi tolpilleen mutta yökkäsi peittäen suunsa kädellään. Nuoren oli pakko pysähtyä hetkeksi pidättelemään sisuskalujaan heittämästä kahdeksankertaista volttia. Shawnin piti luultavasti odottaa sukulaistaan pieni tovi, kun tuo keräsi itsensä takaisin kokoon. Gala ei tiennyt milloin oppisi porttiavaimen kanssa matkustamisen, jokainen kerta oli kirjaimellisesti oksettava. Piuksen vihainen ääni hakkasi kallossa kun luihuinen epäonnistui jälleen kerran.
Gala suoristi itensä kalpeana kuin lakana ja piti kättään edelleen peittämässä suutaan, mikäli vatsanväänteet vielä pahenisivat. Vaaleatukkaisen tytön kasvojen itkuiset jäljet katosivat pahoinvoinnin taakse.
"Ei tarvitse luennoida.." Gala vastasi saavuttaessaan Shawnin, olettaen tietysti että ansioituneella miehellä olisi sanansa sanottavana Galan epäkelvosta matkustustyylistä. Nuori ei halunnut kuulla.
Vanillatar- Luihuisen tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 1174
Join date : 03.09.2020
Paikkakunta : kylä
Vs: Get a hold of yourself
Korpinmustaan pukeutunut Shawn vilkaisi sisuskalujaan pitelevää Galaa vähintäänkin tummia kulmiaan kohottaen. Mies ei sanonut mitään, mutta osoitti kyllä sen olemuksellaan, että ilmiintymiseen ja porttiavaimiin piti tottua.
"Miten vaan. Se helpottuu kyllä harjoituksilla myös, mutta ei se helppoa tule olemaan noin vaikeilla oireilla." Shawn sanahti suoraan, sekä siirsi kättään ulos suojaloitsun takaa kadulle ja vilkaisi ympärilleen.
Reitti oli selvä ja kaapuun pukeutunut Andrews luikahti loitsun takaa kuin vasama kadulle. Shawn veti saasteen täyttämää ilmaa keuhkoihinsa ja yskäisi äänekkäästi, ehkä jopa hivenen mielenosoituksellisesti. Mies ei odottanut Galaa laisinkaan, vaan lähti askeltamaan määrätietoista askellustaan Lontoon katuja pitkin vähät välittämättä jästeistä tai heidän sanomisistaan. Tunnelma oli vähintäänkin jästielämään sopien hysteerinen ja kiireinen. Kaikki olivat niin täynnä itseään, että aikaa ei muille jäänyt. Sen pystyi suorastaan aistimaan ympäristöstä.
Shawnin onneksi korttelin jälkeen tuttu naapurusto alkoi häämöttää. Vuotava Noidankattila tuli joka askeleella lähemmäksi. Mitä nopeammin Shawn oli omiensa joukossa, niin sitä parempi. Helpottunut huokaisu pääsi ulos miehen kidasta, kun hän avasi Galalle tutun kuppilan ovea, josta pääsisi livahtamaan Viistokujalle. Noidankattilassa oli aina sama utuinen tunnelma, kun kaksikko astahti sisään. Eri säätyisiä velhoja ja noitia joka pöydässä, tekemässä omia askareitaan tai vaan tappamassa aikaa läheistensä kanssa.
"Miten vaan. Se helpottuu kyllä harjoituksilla myös, mutta ei se helppoa tule olemaan noin vaikeilla oireilla." Shawn sanahti suoraan, sekä siirsi kättään ulos suojaloitsun takaa kadulle ja vilkaisi ympärilleen.
Reitti oli selvä ja kaapuun pukeutunut Andrews luikahti loitsun takaa kuin vasama kadulle. Shawn veti saasteen täyttämää ilmaa keuhkoihinsa ja yskäisi äänekkäästi, ehkä jopa hivenen mielenosoituksellisesti. Mies ei odottanut Galaa laisinkaan, vaan lähti askeltamaan määrätietoista askellustaan Lontoon katuja pitkin vähät välittämättä jästeistä tai heidän sanomisistaan. Tunnelma oli vähintäänkin jästielämään sopien hysteerinen ja kiireinen. Kaikki olivat niin täynnä itseään, että aikaa ei muille jäänyt. Sen pystyi suorastaan aistimaan ympäristöstä.
Shawnin onneksi korttelin jälkeen tuttu naapurusto alkoi häämöttää. Vuotava Noidankattila tuli joka askeleella lähemmäksi. Mitä nopeammin Shawn oli omiensa joukossa, niin sitä parempi. Helpottunut huokaisu pääsi ulos miehen kidasta, kun hän avasi Galalle tutun kuppilan ovea, josta pääsisi livahtamaan Viistokujalle. Noidankattilassa oli aina sama utuinen tunnelma, kun kaksikko astahti sisään. Eri säätyisiä velhoja ja noitia joka pöydässä, tekemässä omia askareitaan tai vaan tappamassa aikaa läheistensä kanssa.
Loer- Rohkelikon tuvanjohtaja
- Viestien lukumäärä : 503
Join date : 27.08.2020
Ikä : 29
Paikkakunta : kylä
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
|
|