Rupert "Argos" Gribble
Sivu 1 / 1
Rupert "Argos" Gribble
Nimi: Rupert Gribble
Kutsunanimi: Argos (Etunimi tulee kreikkalaisen mytologian Odysseys-jumalan uskollisesta koirasta, joka odotti Ithakassa isäntäänsä palaavaksi toistakymmentä vuotta useiden luullessa tämän kuolleeksi.)
Ikä: 47
Sukupuoli: Mies ♂
Verisääty: Jästisyntyinen
Siviilisääty: Naimaton
Seksuaalinen suuntautuminen: Homoseksuaali
Hiusten väri: Maantienharmaat
Silmien väri: Tummanruskeat
Kansalaisuus: Britannian kansalainen
Äidinkieli: Brittienglanti (lontoolainen murre)
Status: Kuollut
Faceclaim: Ei toistaiseksi kukaan
Mörkö: Oma kuolema
Suojelius: Muodoton
Ammatti: Työtön
Erikoistuminen: Animaagi eli muodon muuttaminen eläimeksi
Tupa: Puuskupuh
Taikasauva: Lehtikuusta, 11 tuumaa, ydin yksisarvisen häntäjouhi, hauras (katkaistu)
Perhe: Ei perhettä
Luonne: Argos on karusta ulkomuodostaan huolimatta hyvin kiltti ja huomaavainen, vaikka ensivaikutelma voi usein olla hyvin toisenlainen. Argos on perusluonteeltaan nimittäin arkajalkainen ja säikky, eikä siksi yleensä lämpene muille kuin vasta riittävän perusteellisen tutustumisen jälkeen. Tästä syystä hän onkin luonnehdittavissa hieman etäisenä ja alakuloisena. Argos on kuitenkin sisimmiltään äärimmäisen hyväntahtoinen ja empaattinen, mikä näkyy hänen toisinaan vastuuttomassa käytöksessään itseään heikompien puolesta. Argosilla on vahva suojeluvaisto, joka ulottuu helposti ystävien lisäksi tuntemattomiin. Vaikka Argos on yleensä etäinen, hän kiintyy helposti pitämiinsä henkilöihin ja kokee velvollisuudekseen edistää heidän turvallisuuden tunnettaan. Tämän takia ei ole yllättävää, että hänen animaagimuotonsa on nimenomaan weimarinseisoja, joka tunnetaan perinteisesti isäntänsä metsästys- ja vartijakoirana. Toisaalta kuten weimarinseisoja, myös Argos on taipuvainen epäitsenäisyyteen ja vaatii sen takia isäntänsä eli surkki Grendel Moochin ohjausta selviytyäkseen sietämättömästä yksinäisyydestään.
Ulkonäkö: Argos vietti monta vuotta ennen kuolemaansa animaagimuodossaan, jolloin muututtuaan aaveeksi ei kyennyt enää palaamaan ihmismuotoonsa vaan säilyi eläimenä. Hänen animaagimuotonsa on sulavalinjainen weimarinseisoja, jonka turkki on hopeanharmaa, silmät puolestaan lähentelevät sävyltään meripihkaa. Weimarinseisojat tunnetaan näiden piirteiden vuoksi "harmaina aaveina". Säkäkorkeutta löytyy tavanomaista weimarinseisojaa enemmän. Lisäksi weimarinseisojat ovat tyypillisesti jänteviä ja lihaksikkaita, mutta Argos on viimeisimpien elinvuosiensa jäljiltä hauras ja riutunut ellei suorastaan luunrankomainen. Hänen raajoistaan erottuvat selvästi vuosien saatossa saadut kolhut ja naarmut, jotka korostavat kovia kokeneen vaikutelmaa. Argos kuoli kaulassaan tiukalle vedetty verinen kettinki, jonka loppuosa liehuu painovoimattomasti ilmassa. Muiden aaveiden tapaan Argos hohkaa hopeanharmaana kuin läpinäkyvä helmiäinen.
Menneisyys: Rupert Gribble (myöhemmältä nimeltään pelkästään Argos) syntyi pieneen englantilaiseen jästikylään, jossa ei tiettävästi asunut muita velhoperheitä. Vaikka hän oli perheensä ainut lapsi, hänen hyvin velhovastaiset vanhempansa inhosivat poikaansa, eivätkä he halunneet lähettää häntä Tylypahkaan saatika antaa hänen tietää lisää velhomaailmasta. Argos joutui lopulta taikaministeriön vaatimuksesta lähetetyksi Tylypahkaan, koska kotiopetus ei ollut mahdollista. Kotona Argos koki kuitenkin paljon niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa taikuutta vihaavien vanhempiensa vuoksi. Kun Argos päätti jatkaa opintojaan Tylypahkassa ja valmistua, hänen vanhempansa heittivät hänet ennen pitkää ulos kotoa. Lisäksi hänen vanhempansa uhkasivat tehdä pojastaan rikosilmoituksen jästipoliisille, mutta taikaministeriö onnistui estämään heitä paljastamasta velhomaailman olemassaoloa unhoituttamalla heidät kokonaan. Argos muutti lyhyen ajan jälkeen pois kotikylästään vain tunnin matkan päässä sijaitsevaan Lontooseen, jossa hän asettui valmistumisensa jälkeen Iskunkiertokujalle. Käytännössä Argos päätyi kuitenkin kodittomaksi, koska Iskunkiertokujalla häntä vieroksuttiin jästisyntyisyydestään, eikä hänellä ollut mitään omaisuutta.
- Kodittomuuden vuodet:
- Argos eli pitkiä aikoja pitkälti kädestä suuhun lorvien muiden nurkissa. Hän oppi jo varhain animaagiksi selviytyäkseen Iskunkiertokujalla, jossa jopa kokenut velho joutui olemaan varuillaan. Hänen ainoita ystäviään olivat muut velhoyhteisön hylkiöt, kuten vampyyrit, ihmissudet ja muut vähäosaiset, jotka eivät löytäneet paikkaansa Iskunkiertokujan ulkopuolelta. Näistä ystävistä merkittävin oli surkki Grendel Mooch, jonka vanhemmat olivat antaneet hänet pois pienenä. Kaksikon ystävyyssuhteesta kehittyi peräti niin vahva, että Argos katkaisi vapaaehtoisesti sauvansa ja luopui taikuudesta kokonaan ymmärtääkseen surkkiystävänsä taiattomuutta. Heidän yhteistä elämää leimasivat kuitenkin useat ongelmat, kuten päihteiden väärinkäyttö ja yleinen välinpitämättömyys omaa hyvinvointia kohtaan. Argos ja Grendel elivät kummatkin enemmän tai vähemmän kodittomina, eikä heillä ollut juuri mitään menetettävää. Tämä näkyi heidän ottamissaan valtavissa riskeissä, jotka olivat usein vähällä viedä heidän kummankin henkensä.
- Kuolema:
- Argos toivoi saavansa Grendel-nimisestä surkkiystävästään enemmän kuin ystävän, mutta Grendel ei pystynyt vastaamaan hänen tunteisiinsa, eikä hän pystynyt käsittelemään niitä muulla tavoin kuin lähtemällä pois hänen elämästään. Tästä syystä kaksikon tiet erkanivat useiksi vuosiksi, joiden aikana Argosin ongelmat kasvoivat entistä suuremmiksi hänen vaarallisten elämänvalintojensa myötä. Argos joutui Iskunkiertokujalla toimivien hiippareiden epäsuosioon, jotka eivät pitäneet hänen epäluotettavuudestaan. Hän yritti selviytyä Iskunkiertokujalla huiputtamalla itseään vahvempia, vaikka hänen surkkiystävänsä oli käskenyt häntä olemaan tekemättä niin. Kun Argos jäi viimein kiinni petturuudestaan, hän joutui vuosikausia piileskelemään animaagimuodossaan välttääkseen joutumasta kaapparien kaltaisten tappajien uhriksi. Argos ei kuitenkaan uskaltanut lähteä Iskunkiertokujalta, koska pelkäsi animaagimuodossaan rikkovansa taikaministeriön salaisuussäädöstä ja joutuvansa ongelmiin taikalain edessä. Lisäksi hän oli jo siinä vaiheessa elämäänsä tehnyt asioita, jotka olisivat välittömästi lähettäneet hänet Azkabaniin.
Ennen pitkää Argosin piilopaikat kävivät vähiin, eikä hän voinut enää paeta. Hänen vihamiehensä löysivät hänet ja pieksivät hänet loitsuin Iskunkiertokujan reunalla sijaitsevassa hylätyssä talossa, jonne Argos oli vetäytynyt tietoisena tulevasta kuolemastaan, joka oli jo vuosia ollut pelkästään ajan kysymys. Hänen tappajansa jättivät väkivaltateon jälkeen huoneen seinälle Argosin omalla verellä kirjoitetun sanan "kuraverinen". Grendel saapui sattumanvaraisesti takaisin Iskunkiertokujalle tapahtuneen jälkeen ja todisti lähimmän ystävänsä kuoleman juuri ennen kuin olisi ehtinyt pelastamaan hänet. Argos kuoli animaagimuodossaan kaulallaan kettinki, josta häntä oli riepoteltu ympäri tyhjää huonetta henkihieveriin saakka. Kuollessaan Argos muuttui kuitenkin aaveeksi ja kieltäytyi siirtymästä tuonelaan, koska hänellä oli vielä kana kynittävänä Grendelin kanssa. Grendel oli kuitenkin saapunut taloon liian myöhään, jolloin Argos päätti jäädä maan päälle kummittelemaan surkkiystäväänsä ja muistuttamaan häntä kurjasta kohtalostaan, joka olisi ollut vältettävissä.
Athanaton- Taikaministeri
- Viestien lukumäärä : 615
Join date : 03.09.2020
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
|
|