"Gala" Eva Andrews

Nimi: "Gala" Eva Andrews
Ikä: 18 vuotias
Sukupuoli: Nainen
Siviilisääty&suuntautuminen: Sinkku, ?, polyamoria
Verisääty: Puhdasverinen
Kansalaisuus: Britti

Ulkonäkö:
Galalla on isot vaaleansiniset silmät, kuin äidillään. Tytön kasvot ovat siron naiselliset ja ihonsa vaalea ja heleä. Silmiä kehystää tummat silmänaluset. Tytön kulmakarvat tuntuvat olevan jatkuvasti hiukan kurtussa. Galan perusilme on aina erittäin vakava.

Hiukset hänellä on kuin vehnäpelto, pituudeltaan hiukan olkapäitä pidemmät. Usein auki ilman suurempaa laittamista.
Ruumiinrakenteensa on siro, hauras. Vaikka Gala kantaa itseään ryhdissä hänessä on aina jotain surkeaa ja melankolista, ukkospilvi päänsä päällä.

Gala on pienestä asti joutunut olemaan "esityskelpoinen" puhdasverinen pikkunoita. Hän osaa mannerismit ja pöytätavat. Hänet on opastettu aina olemaan elegantti kuin kuningasperheen jäsen. Tämä näkyy Galan ulkoisessa olemuksessa ja liikkeissä vaikka tyttö yrittäisi sitä peitellä. Tätä puolta itsestään nuori yrittää peitellä valitsemalla vaatteita mitä ei näkisi perinteisen noidan päällä.


Luonne:
Gala yrittää aina havitella itsestään niskaotetta, ja pitää itsensä kontrollissa. Ulkopuolisille ei saa näkyä säröjä. Ongelmat kotona peilautuvat silti nuoressa yhtä selvästi kuin peilityynessä järvessä horisontti.
Tunteenpurkaukset ovat suhteellisen yleisiä ja rajuja. Gala ei  osaa reagoida muulla kuin puolustelevalla raivolla vastoinkäymisiin. Hän on hyvä syyttelemään muita. Gala saattaa suuttuessaan tehdä jotain äärimmäisen tyhmää ja harkitsematonta, myös vaarallista itselleen ja muille. Hän ei halua ottaa vastuuta teoistaan tai pyydellä anteeksi. Jo valmiiksi huonoa asennetta ei korjaa nuoren päähän istutettua ajatusta puhdasveristen paremmuudesta.

Gala on altis ulkopuolisille vaikutuksille, tyttö on riisuttu kriittisestä ajatusmallista jo nuorena. Hänet on helppo manipuloida ja kääntää muita vastaan ilman suuria ponnisteluja tai vakuutteluja. Galaa on taivutettu kuin nuorta koivunoksaa pienestä pitäen isänsä käden kautta pimeään taikuuteen ja sen kannattamiseen. Hänet on lukittu huoneeseensa kunnes vaadittu loitsu onnistuu tai hän osaa kirjan kannesta kanteen. Tyhmä tyttö ei ole, mutta mielensä rikottu. Lahjakkuutensa hän joutuu käyttämään isänsä palvelemiseen ja tämä seikka saa tytön raivon partaalle. Siitä asti kun teinikapina on alkanut heräillä vahvana Gala koittaa käyttää jokaisen keinon isänsä ja muiden auktoriteettien ärsyttämiseen ja silmille hyppimiseen. Isäongelmat myös näkyvät niistä tietoisille, kun tyttö hakee jatkuvasti paikkaansa elämässään muiden aikuisten mieshahmojen ympärillä, luottaa ja ei luota.

Tyttö ei kuitenkaan ole sieluaan myöten mätä. Iso osa Galan luonteen oikuista johtuu tämän isän rautaisesta otteesta tyttärensä elämään. Tätä rumaa perheympyrää hän pääsee pakenemaan tylypahkaan, vaikka hän ei kaikista kahleistaan irti pääsekkään. Koulu on Galalle turvapaikka jossa on helpompi hengittää ja rauhoittua. Hän ei siis välttämättä ole kiristämässä hampaitaan kaikille pienille asioille jotka menevät vikaan tai osoittamassa sauvaansa jokaisen irvileuan kurkulle.

Kaikenkaikkiaan, Gala on liian nuori ja aivan liian hauras käsittelemään isänsä aiheuttamaa painetta ja vastaamaan liian korkeisiin odotuksiin. Gala on kuitenkin vasta nuori tyttö pakotettu kasvamaan aikuiseksi, joka tahtoisi olla vain ja ainoastaan nuori tyttö nuoren tytön ongelmilla.
Gala on lahjakas ja voimakas nuori noita, joka luultavasti osaa enemmän kuin ikätoverinsa normaalisti, kiitos vaativan isänsä.

Tupa: Luihuinen
Taikasauva: Punatammi, lohikäärmeen sydänjuuri, 13", kankea(Sauva varastettu)
Setripuinen, ukrainalaisen rautamahan sydänjuurella, 12" ja joustavuudeltaan vankka.(Nykyinen)
Lemmikki: Gallagher niminen gäätä joka kulkee Galan jalanjäljissä kaikkialle.

Perhe:

Juonipaljastus:

Isä - "Pius Livius Andrews" Veli Brandon, Seth ja Camilla Andrewsille.
Äiti - "Celeste Isabella Andrews, ent. Huckbee"
Isosisko - Poistettu sukupuusta

Historia:


Pius Andrews ei ole poikkeus sukuhaaransa maineessa. Mies on ylimielinen, jalosukuiseksi itsensä tituleeraava puhdasverinen. Hän ei häpeä sukupuunsa pimeitä oksia. Jos mitään, hän luultavasti kerskailee oman päänsä sisällä tiedolla, että ei ole jäänyt kiinni kuten sisarensa. Hän ei ole hyvä mies vaikka saattaa maailmalle näin esittäytyä.

Celeste Andrews, ent. Huckbee on kuvankaunis, kuin keräilyesine. Hän on myös uskomattoman vahva nainen, joka rakastaa ja tukee miestään. Heidän suhteensa on monimutkainen ja epäilemättä solmittu Andrewsin nimen jatkumiseksi. Tästä Pius Andrews varmasti nostaa itseään jalustalle, mutta ei ole ääneen maininnut mitä tämän avioliiton eteen hänen piti tehdä. Huckbeet kantavat linjoissaan vahvaa muodonmuutostaipuvuutta, suvusta on noussut esille myös muutama näkijä sekä animaagi, eikä heitä aktiivisesti yhdistetä pimeisiin voimiin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Siinä missä Celeste yrittää parhaansa suojella tytärtään ulkopuolisilta, Pius pieksee tätä verbaalisesti, vaatien aina parempaan tulokseen. Isähahmona tyttärelleen hän on surkea ja kylmäkiskoinen, rakkautta mies käyttää ja on aina käyttänyt manipulointitarpeisiinsa.

Gala on lapsesta asti elänyt epäterveessä hyvä ja paha -vanhempi kierteessä. Se on jättänyt ja jättää edelleen jälkiä nuoreen mieleen. Jo lapsena Gala manifestoi voimaansa, mutta se voima on aina ollut räjähdysherkkää ja vaarallista väärissä käsissä. Pius on tietenkin innoissaan nuoremman tyttärensä taidoista mutta ei puhtain sydämin. Isänä hän on on vuosien varrella koulinut nuorempaa tytärtään aina paremmaksi, enemmän kuin kerran riskeraamalla Galan turvallisuuden liian vaikealla taikuudella. Tyttö ehkä osaa paljon ikäisekseen ja on edelleen hyvin lahjakas mutta Galan sisällä kiehuva tunnesotku kasvaa yhtä nopeasti kuin tyttö itse.

Gallagher:

On sanomattakin selvää että Gallagher inhoaa Pius Andrewsia. Gäätä ei voi sietää miestä mutta on saanut selkäänsä tältä julmalta mieheltä niin useasti että Gala on rukoillut ystäväänsä lopettamaan isänsä vastustaminen. Celesteen Gallagher ei tunnu reagoivan mitenkään, ihankuin taikaolento ei tätä huomaisikaan. Kissapeto ei ole ensitapaamisen jälkeen jättänyt Galaa ilman valvovaa silmää, vaikka se ei olisi näkyvillä on se aina seurannut tytön jalanjäljissä.

"“Betrayal is too kind a word to describe a situation in which a father says he loves his daughter but claims he must teach her about the horrors of the world in order to make her a stronger person; a situation in which he watches or participates in rituals that make her feel like she is going to die. She experiences pain that is so intense that she cannot think; her head spins so fast she can't remember who she is or how she got there.

All she knows is pain. All she feels is desperation. She tries to cry out for help, but soon learns that no one will listen. No matter how loud she cries, she can't stop or change what is happening. No matter what she does, the pain will not stop. Her father orders her to be tortured and tells her it is for her own good. He tells her that she needs the discipline, or that she has asked for it by her misbehavior. Betrayal is too simple a word to describe the overwhelming pain, the overwhelming loneliness and isolation this child experiences.

As if the abuse during the rituals were not enough, this child experiences similar abuse at home on a daily basis. When she tries to talk about her pain, she is told that she must be crazy. "Nothing bad has happened to you;' her family tells her Each day she begins to feel more and more like she doesn't know what is real. She stops trusting her own feelings because no one else acknowledges them or hears her agony. Soon the pain becomes too great. She learns not to feel at all. This strong, lonely, desperate child learns to give up the senses that make all people feel alive. She begins to feel dead.
She wishes she were dead. For her there is no way out. She soon learns there is no hope.

As she grows older she gets stronger. She learns to do what she is told with the utmost compliance. She forgets everything she has ever wanted. The pain still lurks, but it's easier to pretend it's not there than to acknowledge the horrors she has buried in the deepest parts of her mind. Her relationships are overwhelmed by the power of her emotions. She reaches out for help, but never seems to find what she is looking for The pain gets worse. The loneliness sets in. When the feelings return, she is overcome with panic, pain, and desperation.

She is convinced she is going to die. Yet, when she looks around her she sees nothing that should make her feel so bad. Deep inside she knows something is very, very wrong, but she doesn't remember anything. She thinks, "Maybe I am crazy.”"- Margaret Smith