Huckbee velhosuku

Cassius on hyvin kaksijakoinen velho. Hänellä on erittäin syvään juurtuneet akateemiset juuret ja työ, joka kuljettaa miestä pitkin mantereita. Jähmeä ja tylsä Cassius ei silti ole. Akateeminen työ toimii intohimon lähteenä ja kulissina. Osa johon ehkä Berditalla on osansa ja näppinsä pelissä.
Cassius on kouluikäisestä lähtien ollut tuhottoman kiinnostunut pimeistä voimista, kirouksista ja niiden koskettamista tavaroista. Tällainen kiinnostus voi helposti viedä kenet tahansa velhon ja noidan ojasta merenpohjaan, mutta nuoren Cassiuksen onneksi, on lähellä ollut tiukka mutta anteeksiantavainen Berdita. Ruokkimalla pojan luonnollista uteliaisuutta ja intohimoja, luomalla tiukat rajat ja vahvat moraalipohjat on Cassiuksesta kasvanut mitä suoraselkäisin velho, viisas ja hurmaava.
Miksi sitten Berdita on pääosin kasvattanut Cassiuksen kouluikäisestä lähtien? Myra Cooke, Cassiuksen biologinen äiti, on vähintään kyseenalainen ja ikävä tahra joka ei halua lähteä kulumallakaan. Myra on pintaliitäjien kermaa, huomionhakuinen ja tekee mitä tahansa päästäkseen otsikoihin ja seuraavan surkean pohatan taskuihin. Cassius on kasvanut sukulinnassa, jonne Myra hänet jo taaperona jätti lastenhoitajan kanssa. Berdita yksinäisenä leskenä, on aina pitänyt Cassiuksen seurasta, ja onkin isoäitinä Cassiuksen elämässä lämmin äitihahmo, johon on aina turvallista nojautua.

Viiksivuon Linna on mahtava rakennus Bodmin Moorilla.
Piilotettu lukuisten niittyjen keskelle, useiden rajausloitsujen taakse liian uteliailta jästeiltä jotka harhailevat liian lähelle. Linna on jopa koominen näky sen hassusti taipuvine torneineen ja kartionmuotoisine kattoineen. Linnaa kuvataan teksteissä ”Viistokujamaisen kujeilevaksi ja niiaavaksi rakennelmaksi.” Jos jästit näkisivät sen, olisi se varmasti ensimmäisenä kuvitettu lastenkirjan kanteen ”pahan noidan linnaksi.” Sen graniittiset seinät ovat vakavanhat ja satojen vuosien tuulien pieksemät. Sen suorista seinistä pullottavat ikkunakarmit ja väritetyt lasit ovat vähintäänkin persoonallinen lisäys.

Linnan maat ovat risukkoista ja melko märkää, muutama tammi istutettuna ja vänkyränä, iän painaessa niiden kaarnaa ja oksia. Sinne ei kuitenkaan kukaan harhaile asiatta tai luvatta. Viiksivuon linna on vaakunoidensa mukaan gäätien suojelema, eikä sen maille kukaan paremmasta tietävä harhaile. Gäätät ovat aggressiivisen lojaaleja taikaotuksia, jotka suojelevat perhettään tai valhoaan/noitaansa ärhäkästi. Niiden lukumäärät ovat tuntemattomat Viiksivuolla. Se, miten Huckbeet pitävät lukuisat gäätät pois jästien silmistä on salaisuus, mutta vain aniharvoin Cornwallin juorut ”panttereista Bodminilla” heräävät takaisin eloon.